Vaikka korona on estänyt monia yhdistyksen tapaamisia ja projekteja, ehdimme kuitenkin tavata muutaman kerran syksyllä, kun tilanne oli rauhallisempi.
Musiikki-ilta Minnan kotona.
Melkein enkelit -kuoro ei lopettanut koskaan harjoituksiaan, korkeintaan ne olivat verkossa. Mutta tuska päästä esiintymään oli jo huipussa siinä vaiheessa kun tapasimme Minnan kotona, ulkona tietenkin, 29.9.2021. Melkein enkelit tekivät itse ruuat tarjolle ja juotavaakin oli. Samalla he keräsivät muutaman euron matkakassaansa. Kuoro esitti kolme laulua: Me tou Magiou tis Mirodies (Pentozali), Sininen ja valkoinen, sekä Sinä tunteeni täytät. Välillä oli yhteislaulua ja loppupuolella oli karaokea. Illan trubaduurina toimi tietenkin Jussis, melkein Melkein enkeli hänkin. Ilta oli kaikkiaan onnistunut ja oltiin (melkein) kuin ennen.
Pnevmatikakiksen viinitila sijaitsee Drapaniaksen kylässä Kissamoksen lähettyvillä. Matkaan lähdimme kahdella autolla. Alkuun viinitilan poika piti meille ohjatun kierroksen viinikellareista alkaen perehdyttäen meidät viininteon salaisuuksiin. Myöhemmin viinit maistuivat, mutta painikkeeksi oli vain kreetalaista korppua. Maisemat viininmaistohuoneesta olivat kauniit.
Pnevmatikaki Winery
Me oltiin kaikki ahkeria oppilaita. Tässä kuuntelee Marianne viinisäiliön vieressä.
Viinitilalta menimme syömään läheiseen tavernaan ja jatkoimme yhdessäoloa nauttien paikallisia herkkuja ja jutellen.
Retki Palaia Roumataan
Palaia Roumata ei ole mikään uusi tuttavuus tässä blogissa. Edellinen tarina siitä löytyy tästä. Olimme kuulleet, että siellä on aktiivinen naisten osuuskunta ”Arhondissa”. Osuuskunta toimii kylän vanhassa koulussa. Lähinnä meitä kiinnostivat heidän kangaspuut. Me emme pelkästään saaneet tietoa kangaspuista, vaan myös siitä, miten silkkitoukkien kotelosta saadaan lankaa ja miten sitä työstetään.
Kun olimme aikamme ihailleet käsitöitä ja tehneet maistajaisia ja ostoksia osuuskunnan myymälässä, päädyimme syömään läheiseen tavernaan. Koska oli kastanja-aika parhaimmillaan, söimme kastanja-stifadoa, mikä oli taivaallista.
Yhdistyksemme oli estynyt pitämään vuosikokousta tämän vuoden alussa koronasulun takia. Kokous pidettiin vasta lokakuun alussa. Mitä olemme puuhailleet viime vuonna? Muistin virkistämiseksi viime vuoden toimintakertomus on nyt höystettynä muutamilla kuvilla.
TOIMINTAKERTOMUS 2020
Hanian Suomalaiset ry:n sääntömääräinen vuosikokous pidettiin sunnuntaina 26.1.2020 Minna Pirilän kotona Ag.Marinassa. Kokous oli laillinen ja päätösvaltainen. Paikalla oli 16 jäsentä. Vuonna 2020 hallituksessa jatkoi Minna Pirilä puheenjohtaja, Eija Ellinas sihteeri, Jutta Evokari rahastonhoitaja, Arja Aarnio varasihteeri ja Marianne Bataki varapuheenjohtaja. Hallitus kokoontui vuoden 2020 aikana 11 kertaa ja piti lisäksi 7 lockdown ajan suunnittelupalaveria. Vuosi oli erikoinen kun pandemia ja sen tuomat kokoontumisia säätelevät määräykset vaikuttivat yhdistyksen toimintaan.
PANDEMIA TOI UUSIA TOIMINTAMUOTOJA. Kaikki yhdistyksen toiminta noudatti pandemia-ajan määräyksiä. Jäsentapaamiset, kuoro ja hallituksen kokoukset siirtyivät määräysten mukaisesti sisätiloihin, ulos tai etätapaamisiin. Uusia tiedotustarpeita tuli kun piti reagoida koronatilanteeseen. Kun pöytäkirjoja, palaverimuistioita ja jäsentiedotteita oli tavallista enemmän jäsentiedotteita kirjoittivat monet hallituksen jäsenet. Kokeilimme monia toimintaideoita ja niistä valikoituivat suosituimmat. •Jäsentapaamiset muuttuivat facebooktapaamisiksi ja videopuhelujuhlinnaksi. •Joulujuhlat muuttuivat lahjaksi saaduksi glögiksi. •Järjestimme sanaleikin ja joulukuvakilpailun. •Lähetimme Hanian suomalaisten tervehdyksen Suomen presidentin kansliaan itsenäisyyspäivänä ja juhlimme facebookissa yhtäaikaisesti linnan juhlien tv lähetyksen kanssa. •Facebook-kekkerit alkoivat lockdownin aikana mutta jatkuivat myös ilman tapaamisrajoituksia. •Jäsenkirjeet täyttyivät harrastusvinkeistä ja koronaan liittyvästä tiedottamisesta.
Juhannus toi hymyn huulille
JUHLIMMEVUODEN AIKANA ystävänpäivää, naistenpäivää ja juhannusta. Etäkokoontumisissa juhlimme vappua, itsenäisyyspäivää ja uutta vuotta.
RETKEILIMME Mesklan Sarakino rotkossa. SIIVOSIMME RANTOJA 2 KERTAA. KIRKONMENOT peruttiin. Rodoksen suomalainen seurakunta keskeytti toimintansa kokonaan. Ateenan merimieskirkko järjesti joulukuussa 2 kirkonmenoa zoom etäohjelmalla. JÄSENTAPAAMISET Paikanpäällä tapaamisia •Ystävänpäivää juhlittiin 15.2.Maarit Leisteen tupaantuliaisissa. •Näistenpäivää juhlittiin 7.3. brunssilla Estrella-kahvilassa Kum Kapiissa. •Niksi-kurssin 1.osa oli karjalanpiirakkakurssi Mariannen luona 9.3 Lockdown-etätapaamisia •Torstain kahvikekkerit facebookissa alkoivat huhtikuussa. •Vappubileet facebookissa 30.4. järjestettiin sekä postauksilla että videobileillä •Äitienpäivät 10.5. facebookissa Paikanpäällä tapaamisia •Juhannusjuhlat 19.6. Idragogeio tavernassa •Kelluntakilpailu Nea Horan rannassa 26.6. •Pimeän ajan kierros muinaisessa Apteran kaupungissa 26.7. •Jäsentapaaminen Kipos cafessa 3.8. •Yhdistyksen järjestämä illanvietto 5.10. kunniakonsulaatin avaamisen merkeissä Kipos kahvilan terassilla. Paikalla myös suurlähettiläs ja konsuli •Rantakävely 9.10 järjestettiin Staloksesta Plataniaksen satamaan asti. •Rantakävely 2 tehtiin 19.10 Nea Horasta Hrisi Akti:hin päin. •Rotkovaellus Mesklan Sarakino rotkoon 30.10. Lockdown-etätapaamisia •Itsenäisyyspäivän juhlat 6.12. samanaikaisesti facebooksivulla liitettynä suoraan lähetykseen presidentin linnasta. •Itsenäisyyspäivän jumalanpalvelus 4.12. Ateenan merimieskirkosta Zoom ohjelmalla •Joulujumalanpalvelus Ateenan merimieskirkosta 18.12. zoom ohjelmalla •Uudenvuodenaaton rakikekkerit 31.12. facebookissa •Torstain kahvikekkerit jatkuivat huhtikuusta vuoden loppuun asti yleensä viikoittain lockdownin aikana ja muulloin harvemmin.
HANIAN SUOMALAINEN KUORO – MELKEIN ENKELIT Melkein enkelit kokoontui kerran viikossa harjoittelemaan. Kreikan pandemiasäädösten muuttuessa harjoitukset olivat tilanteen mukaan kodeissa, ulkona tai etänä messenger videotapaamisissa. Kuoro oli kutsuttu Rodoksen kansainväliselle urkuviikolle esiintymään ja harjoitteli pitkään suurta kuoroteosta. Urkufestivaali kuitenkin peruttiin koronatilanteen vuoksi ja niin melkein valmis esitys jäi odottamaan hamaan tulevaisuuteen. Kaikki muutkin esiintymiset peruuntuivat. Ryhmä alkoikin harjoitella moneen tilanteeseen sopivaa ohjelmistoa jolla se voisi esiintyä paikassa kuin paikassa ja myös edustaa Hanian suomalaisia. Kuoroa johti Eija Ellinas, ääni- ja varajohtajana oli Minna Pirilä. Kuoron johtaja kävi kesäkuussa ensimmäisen kuoronjohtokurssinsa.
HISTORIIKKIRYHMÄ Vaikka historiikkiapuraha palautettiin v.2019 ryhmä jatkoi materiaalin keruuta ja kirjan suunnittelua. Vuonna 2020 toimintaa jatkettiin keskinäisillä viesteillä. Toiminta pysähtyi kesäkuun lopussa kun faktatietoja 8-10 vuotta vanhoista tapahtumista ei löytynyt. Materiaalia on jo runsaasti ja ryhmällä on tarkoitus jatkaa projektia kun faktatiedot saadaan kasaan.
Lahjoitus turvakodin seinään kiinnitettynä
HYVÄNTEKEVÄISYYTTÄ Vuoden 2019 vuosikokouksessa jäsenet ehdottivat että yhdistys tekisi hyväntekeväisyyttä. Ystävänpäivän tupaantuliaisissa jäsenemme Maarit Leiste piti arpajaiset ja lahjoitti rahat yhdistyksen hyväntekeväisyyskassaan. Siitä alkoi hyväntekeväisyyskassan kerryttäminen. Tämä hyväntekeväisyyskassa tuki lastensuojeluun keskittyvän yhdistyksen Hamojelo tou pediou joukkorahoituskampanjaa v.-20. Kassassa on vielä rahaa jäljellä ja punnitsemme muita tahoja joita voimme tukea vuonna 2021. Keräyksen on tarkoitus jatkua.
Kunniakonsulaatin avajaiset
KUNNIAKONSULI Uusi kunniakonsuli Marianne Bataki aloitti toimintansa vuoden vaihteessa toimialueenaan Hanian ja Rethimnonin alueet. Konsulaatin aukeamista ei kuitenkaan ehditty juhlistaa ennen karanteenin yllättävää alamista keväällä. Maanantaina 5.10. uusi suurlähettiläämme Jari Gustafsson tuli Haniaan pikavisiitille yhdessä konsulimme Eili Anderssonin kanssa. Kunniakonsulaatti aukaistiin ja kyltti asetettiin paikalleen kunniakonsulaatin eteen. Koronatilanteen takia paikalle voitiin kutsua vain muutama vieras. Hallitus oli paikalla ja onnitteli Mariannea yhdistyksen puolesta. Jäsenet oli kutsuttu Kipos-kahvilan terassille juhlimaan ja tapaamaan uutta suurlähettilästä, konsulia ja kunniakonsulia.
SUOMI-SEURAN KIRJAT Suomi-Seuran lähettämät ja postissa hukkuneet kirjat vuosilta 2017 ja 2018 saapuivat yllättäen perille.
APURAHAT Saimme apurahan kuoronjohtokurssiin ja jäsenten Ateenan matkaan. Kuoronjohtokurssi siirtyi etäkurssiksi, Ateenan matka peruuntui. Suomi-Seura antoi lisäaikaa apurahan käyttöön v.21 loppuun.
KADONNEET PÖYTÄKIRJAT Kreikan yhdistyslain mukaan olemme velvollisia säilyttämään kaikki pöytäkirjat yhdistyskirjassa. Tietokoneen rikkoutumisen vuoksi osa v.2011-2013 pöytäkirjoista olivat kadonneet aikaisemman hallituksen aikana. Sihteeri Eija Ellinas keräsi faktatietoja ja kirjoitti löytyneiden dokumenttien perusteella 12 uutta pöytäkirjan korvaavaa selostetta.
BLOGI Blogiin kirjoitettiin vuoden aikana 19 kertaa. Blogissa kävi 2170 vierailijaa. Keskimäärin jokainen vierailija katsoi 2,24 sivua. Viimeiset 5 vuotta blogissa on vieraillut yli 2000 henkeä vuodessa. Vuonna -20 blogia on katsottu eniten Suomessa ja sitten Kreikassa. Blogia on luettu kahdeksassa Euroopan maassa, Yhdysvalloissa ja Australiassa. Blogiin kirjautuneita seuraajia on 64.
Tässä vaiheessa vielä naurattaa.
Kreikkalainen tyttökin tuli katsomaan mitä nuo touhuaa.
Tuomaristo oli tiukkailmeinen. Vastuu painaa.
Miehet ottivat rennosti. Englantilainen Roy, kreikkalainen Nektarios ja suomalainen Vesku.
Voittajan on helppo näyttää kieltä. Onneksi tuomari tuli lohduttamaan hävinnyttä. Sniff.
Lopussa päädyttiin syömään. Liikunta lisää ruokahalua.
TIEDOTUS Jäsentiedotteita lähetettiin 28.
SUMMA SUMMARUM Vuoden 2020 aikana elimme pitkiä eristysaikoja jolloin kaikki yhdistyksen ohjelma tiivistyi jäsentiedotteisiin ja facebook tapaamisiin. Harmillista oli että etätoiminta oli paljon niukempaa nille jäsenille jotka eivät harrasta sosiaalista mediaa. Iloinen yllätys oli että sosiaalisen median jäsentapaamisiin osallistui myös jäseniä Suomesta. Pyrkimys oli pitää lippu korkealla ja samalla olla turvaverkkona jos pandemia aiheuttaa jotain odottamatonta Haniassa oleskeleville jäsenillemme. Suunniteltua toimintaa peruttiin mutta onnistuimme sentään kerran vaeltamaan ja tapaamaan muutamissa iloisissa jäsentapaamisissa. Mietittäväksi jää pystymmekö kehittämään etätoimintaa paremmin saavutettavaksi ja toisaalta jos pandemia hiipuu, miten ottaa takaisin kaikki menetetty hauska.
Yhdistyksen sääntömääräinen vuosikokous ja yleiskokous pidetään 3.10.2021 klo 18 Arja Aarnion luona piha-alueella (Diktinis, Kalamaki). Kaikki innolla mukaan valitsemaan uutta hallitusta ja suunnittelemaan yhdistykselle uutta toimintaa. Tervetuloa! Hallitus
Miltä sinun kodissasi näytti jouluna? Koska emme päässeet tänä jouluna tapaamaan toisiamme, järjestimme joulukuvakilpailun. Oli mukava nähdä pilkahduksia jäsentemme jouluvalmisteluista ja jouluista kuvien muodossa. Kilpailun paras kuva oli se joka sai eniten tykkäyksiä.
Ensimmäisen palkinnon sai Hanne jäsenten suosikki sinappikuvalla! Monet saivat uutta vinkkiä jouluun! Hannen joulu alkaa jo vuosikymmenien perinteen mukaan sinapin tekemisellä. Hieno joulumieli – palkinnon sai Taina hienolla pukkikuvallaan! Onnea voittajille!
Nyt lockdownin aikana sitä tulee mietittyä kaiken muun muassa myös sitä, mistä jää paitsi kun liikkumista rajoitetaan. Itse olen koittanut olla positiivinen ja miettinyt mitä kaikkea mukavaa sitä ehti tehdä ennen kiristyneitä rajoituksia ja mitä kaikkea niiden JÄLKEEN voimme taas yhdessä kokea. Yksi jo kauan yhdistyksemme hallituksessa suunniteltu retki saatiin onneksi toteutettua ennen lockdownia ja pääsimme vihdoin kävelemään läpi Mesklassa sijaitsevan Sarakina-rotkon. Retki oli suunnitteilla jo viime vuodelle, mutta talven sateet olivat saaneet sen verran tuhoja aikaan, että patikointi päätettiin siirtää hamaan tulevaisuuteen.
Kirkon pihalla on hyvin parkkitilaa ja tästä on vain muutama sata metriä rotkon alkuun.
Tällä kertaa edes edeltävän viikon rankkasateet eivät meitä estäneet ja perjantaina 30.10. kokoonnuimme Mesklassa valmiina reippailuun.
Tältä kyltiltä lähdetään alas oikealla ja jatketaan joenuomaa pitkin. Vasemmalle kääntyy kävelytie, jota pitkin pääsee rotkon yläpäähän.
Itse rotko-osuus oli lyhyt, mutta paikoittain todella kaunis ja maaginen. Vehreän alun jälkeen tulimme nopeasti kallioiselle ja kiviselle osuudelle, jonka ylittämiseen tarvittiin jo vähän enemmän tasapainoilua. Perslihakset taas olivat koetuksella rotkon loppunousun korkeissa portaissa.
Rotkon tällä osuudella piti katsoa tarkkaan mihin jalkansa, ja keppinsä, laittaa
”Tässäkö tää nyt oli?” kuului monen meistä suusta kun nousimme takaisin kunnon tielle. Tämähän oli vasta lämmittely, eikö vaan. Puolen tunnin rotko-osuus ei meille tietenkään riittänyt ja niinpä jatkoimme tietä pitkin, jonnekin. Luotimme, että pääsemme jossain vaiheessa kääntymään takaisin Mesklaan. Onneksi joukostamme löytyi kokeneempi kartanlukija jonka johdolla olimme ns. kartalla ja pääsimme onnellisesti takaisin aloituspaikkaan reilun viiden kilometrin kävelyn jälkeen.
Maisemat olivat paikoin hengästyttävän hienot ja niistä pystyi hyvin nauttimaan koska itse kävelyyn ei vaativamman rotko-osuuden jälkeen tarvinnut enää niinkään keskittyä. Tie oli leveä ja hyvä kulkea, seura ja jutut mitä parhaimpia. Osassa meistä tosin heräsi pieni kivenkerääjä ja ainakin Eijan ja Mariannen pihalta tai puutarhasta saattaa nykyään löytyä tuliaisia rotkosta…
Tähän suunniteltiin laitettavan kunnon jouluvalot Hanian suomalaiset ry:n sponsoroimana
Päätimme ihanan vaellusretken Halaris-tavernan terassille, jossa nautimme maittavan lounaan ja virkistäviä juomia. Kiitos seurasta kaikille ja toivottavasti saamme lisää jäseniä mukaan kun taas seuraavan kerran pääsemme retkeilemään yhdessä!
Jo tuolla Vavuleedonin rotkoa etsiessämme taisin mainita, että haluaisin käydä Kreetan korkeimmalla kohdalla. Ideani saikin kannatusta Päkältä, Maaritilta ja yllättäen Maretelta. Myös Retystä Armi ilmoitti halukkuutensa lähteä. Niinpä perjantaina 16.10 starttasin aamulla klo 8.00, ensin bensa-asemalle tankkaamaan ja renkaiden ilmanpaineet tarkastamaan, sitten Maarit kyytiin ja seuraavaksi Päkä tienposkesta. Maretten kotia saimme hetken etsiä, kun Google kartta näytti hiukan väärään. Matkalla juttelimme niitä näitä ja yhtäkkiä huomasimme, että meidän kaikkien miehet (Maaritilla ei tällaista hidastetta ole, niin hän voi olla vähän rauhallisempi) olivat olleet vastaan tai vähintäänkin kummissaan meidän ideastamme. Mietin hiukan mielessäni, mihinkä olin alkamassa.
Matka kesti kiemuroineen Mygeros majalle vähän yli kolme tuntia. Pysähdyimme matkalla Livadian kylässä ja kävimme ostoksilla ja varmuuden vuoksi vessassa, mikä oli hyvä, sillä vaikka Mygeros majalla on vessat, olivat ne niin siivottomassa kunnossa, ettei niihin ollut paljon menemistä.
Polku Psiloritikselle alkaa. Kuva Päkä
Alku ei näytä niin pahalta, täytyy myöntää kun kuvaa katsoo. Lähdimme siis suhteellisen reippaalla mielellä kulkemaan polkua ylös päin. Ei tarvinnut kulkea kovinkaan kauaa, kun aloin tajuta, että ehkä matka ei olekkaan mikään leppoisa kävelyreissu. Nousu seuraa nousua, eikä tasaista kulkua ole juuri ollenkaan. Polku oli alussa erittäin selkeä, eikä siinä olevat kivet olleet liukkaita, kuten Samarian rotkossa.
Polku alkumatkasta on selkeä ja helppo. Armi kiipeää. Kuva Päkä.
Ensimmäinen luovuttaja oli Marette. Vannotimme menemään varovasti takaisin, olihan hän seurueemme nuorin. Puolitoista tuntia kiivettyämme myös Armi päätti palata takaisin. Siinä paikkeilla kysyimme vastaan tulevita vaeltajilta, kuinka kaukana huippu on. Vaeltajien ajan käsitys on mitä ihmeellisin. Joko he eivät tiedä kellosta mitään, tai he olivat tosi hyvä kuntoisia ja todellakin vedättivät matkan maksimissaan puolessa tunnissa. Me kyllä luulemme, että valehtelivat vaan ihan pokkana.
Välillä matkalla tuuli kovastikin. Ilmaa sai haukkoa sisään. Mutta ylös päin me vain jatkettiin. Puolen välin jälkeen etenemien tuntui minusta tosi rankalta. Jalat alkoivat tuntua painavilta puupölkyiltä ja vuoren rinne vaan jyrkkeni. Mietin kun fysioterapeuttini oli edellisenä päivänä kertonut matkan olevan helppo. (Myöhemmin paljastui, että hän oli tarkottanut, ettei polku kulje minkään jyrkän rotkon reunalla, eli jos kaatuu, niin ehkä ei pääse hengestään. Jalat tai kädet voi tietenkin mennä poikki helpostikin.)
Vuoret ovat karuja. Kuva Maarit.
Huipun jälkeen tuli aina vaan uusi huippu. Kuva Maarit.
Päkä kulki ensimmäisenä. Jaksaa, jaksaa, jaksaa… huusi hän aina kun huomasi, että olin pysähtynyt läähättämään. Mieli teki iskeä hanskat naulaan, mutta kun sisu ei antanut periksi. Maarit kulki minun perässä kertoen kaiken sortin juttuja. Ihmettelin miten hän sen tekikin. Minä säästin kaiken hapen kiipeämiseen. Se hyvä puoli hänen rupattelustaan oli, että piti ajatuksen poissa, ainakin hetkellisesti, armoa kirkuvista lihaksistani. Nyt täytyy tunnustaa, etten kyllä enää muista yhtään mistä hän puhui. Ihmettelin ideaani lähteä tänne: Miksi ihminen haluaa rääkätä tällä tavalla itseään? Minulla on liikaa vuosia ja liikaa kiloja, mutta ei nähtävästi tarpeeksi järkeä. Matkaa jatkettiin aina vaan. Loppu matkassa aloin laskemaan askeliani, kaksikymmentä askelta ja lisä huohotus, sitten seuraavat kaksikymmentä askelta ja niin edelleen.
Viimeinen huippu oli pahin johtuen väsymyksestä. Kuva Maarit.
Päkä jaksoi viuhtoa viimeisenkin nousun. Kuva Maarit.
Kun sain Timios Stavroksen näkyviin olin valmis jo ryömimään viimeisen nousun, niin heikolta tuntuivat jalat. Mutta, mutta, – osaanko kuvata tunnetta kun vihdoinkin saavutin Psiloritiksen laen? Mielessäni pompin tasajalkaa ja heitin voltteja, todellisuudessa jaksoin vaan seistä. Tuokaa vaikka kymmenen kasvomaskia, voin vetää ne kaikki yhdellä kertaa naamalle, pitää niitä vaikka viikon yötä päivää, eikä tunnu missään enää tämän jälkeen.
Kolmen…
…kopla..
…perillä.
Vähän aikaa ihailtuamme maisemia istahdimme syömään eväitä. Matkalla olimme juoneet useampaankin otteeseen ja pariin kertaan söimme suolaista, saadaksemme arvot tasapainoon. Näkkileipä oli taas kerran tosi maukasta. Tässä vaiheessa kukin vuorollaan tunnusti aikoneensa luopua kiipeämisestä siinä puolimatkan korvilla.
Ylhäätä avautui mahtavat näköalat. Kuva Päkä
Ilma oli hiukan usvainen. Kuva Päkä
Laella on Timios Stavros kirkko. Se on rakennettu mitata tyyliin.
Mitata tyyliin. Kuva Päkä
Kuva Päkä
Kuva Päkä
Timios Stavros kirkon sisältä. Kuva Päkä
Aikamme levähdettyämme päätimme lähteä takaisin alas. Paikoitellen huippasi hiukan päätä, kun se polku, joka tullessa oli niin jyrkkä nousu olikin nyt julmettu lasku. Päkään oli iskenyt jokin juoksutauti ja hän painatti edellä menemään, nyt siis alas päin. Muutamassa kohtaa kivet pyörähtelivät jalkojemme alla ja saimme olla tosi varovaisia. Mietin, että jos edes venäyttäisin nilkkani, niin alas kulku olisi täysi mahdottomuus. Mikä pahinta en jaksaisi kuulla ukkoni nalkutusta siitä, että emme varo tarpeeksi, olemme täysin hulluja, kun teemme tällaista jne.
Elämän voimaa. Kuva Maarit
Karua kauneutta. Kuva Maarit
Mygeroksen maja tuli näkyviin suhteellisen nopeasti, mutta sitten seurasi outo ilmiö. Vaikka kuinka laskeuduimme alas päin ja sitten nostimme katseemme maasta, maja ei ollut lähestynyt yhtään. Kuorossa ihmettelimme asiaa, kun porhalsimme Päkän johdolla alas. Rukoilin, että polveni kestävät tämän rääkin. Meidät valtasi jokin vimma ja laskeuduimme alas pitämättä taukoja. Kun vihdoin ja viimein saavuimme autolle, oli ensimmäinen tekomme vaihtaa kengät. Oli nautinnollista vetää sandaalit jalkaan. Huomasin kasvojeni olevan hienojakoisen pölyn peitossa. Mietin paljonkohan siitä oli kulkeutunut keuhkoihini.
Minua huolestuttaa se, että olimme tulleet enemmän alas päin, kuin mitä menimme ylös päin. Kuva by Päkä.
Reissun päätteeksi olimme nälkäisiä ja ajoimme Retyyn ja söimme HYVIN. Otimme huolella talteen kaikki kalorit, mitä mahdollisesti olimme menettäneet vuorenrinteellä. Kun vihdoin ja viimein pääsin kotiin ja sänkyyn, vietyäni ensin toiset kotia, oli kello jo 10.30. Unta ei tarvinnut houkutella.
Kiitokset kaikille matkatovereilleni, myös heille, jotka eivät tulleet ylös asti, mutta eritoten Maaritille ja Päkälle. Ilman heitä en olisi missään tapauksessa onnistunut. Sen tajusin tuolla vuorilla rehkiessäni, että monet muutkin jutut, mitä olemme saaneet aikaiseksi yhdistyksessä, ovat alkaneet siitä, että yksi on saanut idean ja sanonut sen ääneen ja toiset ovat siitä saaneet intoa alkaa tekemään. Muutamia hienoja suuria juttujamme olivat esim Suomi satavuotta juhlat ja Tarinoita Paratiisista -kirjamme. Sitä en tietenkään sano, että se aina olisi kuin leikkiä vaan, välillä menee sukset ristiin ja tulee väärinkäsityksiä. Kaikesta hyvästä on aina kuitenkin maksettava jotakin. Ensimmäinen askel on aukaista suunsa ja alkaa puhumaan – sillä lailla toiveet toteutuvat.
Unelmiaan pitää pyrkiä toteuttaamaan, aina tietenkin mahdollisuuksien mukaan ja luomalla mahdollisuuksia niitä toteuttaa. Minun kauan toteuttamaton toiveeni oli päästä kävelemään Samarian rotko uudelleen. Edellisestä kerrasta ei ollutkaan kuin 31 vuotta. Kesätyöni on ollut erittäin hyvä hidaste tämän unelman toteuttamisessa, mutta nyt tänä vuonna kaikki on toisin. Kun vielä Päkä ilmoittautui halukkaaksi lähteä mukaan, järjestimme kyydit, niin Omalokseen Ksyloskalokseen, mistä rotko alkaa, kuin Sougia, minne päätimme mennä laivalla Agia Roumelista. minne rotko päättyy.
Tiistaiaamuna lähdimme matkaan Päkän autolla jo kello seitsemän aikaan. Matka Omalokseen kesti noin tunnin, tehtyämme vaadittavat tankkaukset ja kevennykset. Ennen rotkoon menoa teimme myös alkulämmittelyt ja -venyttelyt.
Alkulämmittelyä. Naurettava hattu, mutta toimi hyvin auringonsuojana.
Kuinka sitä voikin näyttää hassulta aamutuimaan, mutta lopussa kiitos seisoo. Reissu on aika rankka jaloille ja seuraavaana päivänä oli monta uutta ja tuttuakin lihasta kipeänä.
Tästä se lähti. Viimeinen pikainen epäily….sitten menoksi.
Aamuauer etelään päin.
Vuoret herättävät syvän kunnioituksen tunteen.
Alussa ensimmäiset kolme ja puoli kilometriä ovat pelkkää laskeutumista. Isommat kivet ovat liukkaita ja pienemmät pyörähtelevät helposti kengän alla. Suosittelen kunnon kenkiä. Lenkkaritkin ovat huono valinta. Meillä oli myös tukena kepit. Helpottavat huomattavasti tasapainoa.
Reppuun olin pakannut tietenkin uikkarit, Agia Roumelissa piti päästä uimaan. Myöskin apteekkipuolen tavaraa meillä oli, ideal-siteitä, kipulääkettä ja laastareita. Vesipullo on ehdoton. Rotkossa on vesipisteitä, missä virtaa saaren varmaankin paras ja maukkain vesi. Lähteistä voikin täyttää vettä aina tarvittaessa. Itse join noin viisilitraa yhteensä koko matkalla. (Vessojakin sieltä löytyy aika tiheään, onneksi). Lämpötila oli ”virallisesti” +34 astetta, mutta rotkoa pitkin etelästä tuleva tuuli sai sen vaikuttamaan paljon kuumemmalta. Matkamuonana minulla oli näkkäriä, Päkällä banaania, suolattuja manteleita ja olimme ostaneet muutaman aamupalapatukan. Voi sanoa, ettemme paljoa syöneet, mutta nestettä sitäkin enemmän.
Uupuneille tai loukkaantuneille löytyy apua näistä.
Rotko ei ole ihan herkkähermoisille. Paikoitellen, vaitenkin puolenmatkan jälkeen, on kylttejä misää varoitellaan putoavista kivistä ja kehoitetaan etenemään nopeasti. Olin ehtinyt juuri ajatella, että ne ovat vaan lähinnä turvallisuuden maksimoimiseksi, ettei niitä kiviä sieltä varmaan koskaan tipu, kun kuulimme oudon rätättätä-äänen ja näimme edessämme putoavien kivien poksahtelevan polkumme reunamille. Odotimme hetken, että se loppui ja sitten jatkoimme matkaa. Jalka nousi kumman keveästi ja todella nopeasti olimme ohittaneet kohdan. Toiset eivät ole koskaan kokeneet putoavia kivenlohkareita, vaikka ovat kulkeneet useamman kerran rotkon, eli harvinaista se on, joskin näköjään mahdollista.
Loppuosassa, ennen kuin rotko laajenee päättyäkseen, seinämät lähenevät toisiaan ja ovat todella korkeita. Tarvitseeko näitä kuvia edes kommentoida?
Paikoitellen on siltojakin.
Kun vihdoin ja viimein tulee näkyviin kyltti, missä kerrotaan rotkon loppuvan, on olo aivan mahtava. Rotkon loputtua on vielä vähän matkaa käveltävänä, ennen kuin saapuu Agia Roumelin kylään. Meidän ensimmäinen tehtävä oli päästä uimaan. Hikisten vaatteitten vaihtaminen uikkareihin tuntui tarpeettoman hankalata, mutta hei, jos olet kävellyt Samarian rotkon, niin periksi et anna. Reppuun on hyvä laittaa sandaalit (enpä ollut ajatellut), koska ranta on kivinen ja paljaisiin jalkapohjiin polttava. Pulahdus veteen oli taasen yksi huippu nautinto, aaahhhh.
Laiva odotti jo valmiina. Uimaranta edempänä.
Uinnin jälkeen söimme tavernassa, joka oli vastapäätä meidän laivaa. Emme enää halunneet kävellä yhtään ylimääräistä askelta. En tiedä oliko ruoka todella niin mauksta, vai oliko meillä niin mieletön nälkä, mutta kaikki meni ja jälkkäriksi ostettiin vielä tuutit.
Laivamatka Agia Roumelista Sougiaan. Silmä lepäsi siellä jossakin kaukana.
Automatka Sougiasta takaisin kotia kesti vähän yli tunnin, minkä me nuokuimme heti alkumetreiltä. Olo ei ollut kuin kissalla, joka söi sen hiiren, vaan kuin hiiren, joka sai syötyä sen kissan.
Miksi kirjoitin tämän tänne yhdistyksen blogiin, vaikka yhdistys ei tätä reissua tehnytkään? Suunnitelmissa se oli ja suunnitelmissa se on ensi kesällekin, jos tilanne sen sallii silloin. Mutta kun en tiedä, mikä on taasen terveys ja jalkojen kunto, lähdin jo tänä vuonna. Ensi vuonna voin sitten mennä vaikka helpomman reitin kautta. Toisaalta kun paukapäisyys on pysyvää, niin eiköhän se pidä taasen kävellä läpi.
Tervetuloa Hanian suomalaisten kaikkea tapahtuu -sivuille. Luvassa tapahtumia, kertomuksia yms. Kiinnostunut lähettämään meille terveisiä, osoitteemme on haniansuomalaiset[@]gmailpistecom.
HANIAN SUOMALAISET ry. 