Piparien tuoksua

Joulujuhliin leivoimme pipareita Arja A:n kotona, keskiviikkona 28.11. Koko Kalamakin kylä täyttyi piparien tuoksusta.

Valmista tuli.

Leipojatonttuja oli kolme:

Arja A työskentelee. Taikina oli kovaa kuin graniitti.

Paistopuolella toimi Inkku:

Inkku pörräsi niin vauhdikkaasti, ettei kamerakaan ehtinyt mukaan.

Kahvitauolla ensimmäisenä oli Minna:

Minnalle maistui Arjan leipoma maustekakku

Leipominen kesti noin kolme ja puolituntia. Yhteensä saimme noin 250 piparia.

Tiedotusta

Kuoro Inge-Majn luona tiistaina klo 11.00.
Joulukirkko ja kauneimmat joululaulut 11.12 alkaen klo 19.00(kuoro menee kuudeksi). Halepan katolisessa kappelissa.
Joulujuhlat 16.12 Apterassa alkaen klo 13.00.

Minna kerää jäsenmaksuja. Maksamattomat ottakaa yhteyttä Minnaan.

Retki kasvitieteelliseen puistoon ja Omalokseen osa 1

Rethymnonin suomalaiset olivat päättäneet tehdä syysretken Omalokseen ja pysähtyä matkalla myöskin Kasvitieteelliseen puistoon (Botanical Park) ja kutsuivat myöskin meidät hanialaiset mukaan. Reissuun lähtikin yhteensä 44 henkeä, aikuisia ja lapsia. Nuorimmaiset olivat 2 vuotiaita ja vanhmman ikä on salaisuus. Haniasta lähtiöitä oli yhteensä 18. Matkan toteutimme viime sunnuntaina.

Matkaan lähdimme me hanialaiset Murnieksen Marinopuloksen parkkipaikalta kello 9.30. Tai siis pikkuisen myöhässä, kuten oli odotettavissa.

Lapset istuivat bussissa tietenkin taakse.

Matka kasvitieteelliseen puistoon kesti noin puolituntia. Kasvitieteellisessä puistossa saimme niin paljon tietoa, että teen siitä kakkos osan tähän tarinaan. Puistossa kierto kesti kaksi tuntia, jonka jälkeen jatkoimme matkaa Omaloksen ylätasangolle.

Tie Omalokseen kulkee jyrkkien vuorten rinteillä. Välillä tie katosi näkyvistäkin.

Omalokseen saapuessamme nälkäkin jo vaivasi meitä, eli siirryimme kipinkapin ravinteliin syömään. Toisilla oli eväät mukana, toiset tilasivat paikan päältä.

Omaloksessa tavernan edessä on nälkäiseltä näyttäviä suomalaisia.

Syönnin jälkeen menimme bussilla Inge-Majn farmille poimimaan vielä jäljelle jääneitä omenia. Omena-aikahan on jo ohi täälläkin.

Petra ja Maija ihailevat omenapuita. Voi kuinka paljon omenia oli pudonnut maahan viimeisten myrskyjen aikana.

Sieltä matka jatkui Ksiloskalokseen, mistä alkaa Samarian rotkon kuljettava osa. Luonnontieteellisessä puistossa olin pitänyt kameran auki melkein koko ajan ja siitä johtuen sen patterit olivatkin lopussa kun pääsimme rotkon polun alkuun. Ilma oli kylmä ja tuulinen. Kovin kauaa emme kärvistelleet kylmässä ja hetken ihailtuamme rotkon jylhää maisemaa, palasimme bussiin ja lähdimme paluumatkalle kohti Haniaa. Kotimatka sujui nopsasti, vaiteskin kun täyden vatsan ja raittiin ilma-annoksen saaneina eräät nukahtivatkin (=allekirjoittanut). Kiitokset kaikille ja vaiteskin Retyläisille ihanasta retkestä ja mielenkiintoisesta päivästä.