Päivittäinen arkisto: 28 helmikuun, 2014

Luomisen tuskaaaaa….

Sunnuntain tunnit pidimme Plataniaksessa House Kastrissa. Näkymä katolta

Sunnuntain tunnit pidimme Plataniaksessa House Kastrissa. Näkymä katolta

Jos joku ei tiedä, niin meillä on täällä meneillään novellin kirjoituskurssi. Avustusta kurssiin olemme saaneet, luojan kiitos, taas kerran Suomi-seuralta. Kurssin pitäjänä ja meidän kaikkien mielestä erittäin hyvänä sellaisena, toimii Jussi. Yhden viikonlopun osio, 6 tuntia, on jo takana.

Kotitehtäviäkin on ollut. Ensimmäisellä kertaa piti keksiä aloituslause. Miten niinkin yksinkertainen asia voi olla niin vaikea? No onko tämä hyvä? Mitä tämä sanoo minusta? Olivat muutamia ajatuksiani, jotka risteilivät päässäni kaoottisesti. Ja pahemmaksi muuttui. Synapsi on nyt kotitehtävänä. Kuvaile tarinasi lyhyesti. Apua.

Olen huomannut tuon luovan kirjoittamisen yllättävän vaikeaksi.  Valitsin mielessäni tarinan ja tutkiskelin sitä. Alku, välissä kirjoitusta eteenpäin vieviä palikoita, konflikti, loppulaukeaminen ja sen jälkeen vielä tasaantuminen. Ja niin sitten eräänä iltana aloin kirjoittamaan. Ja kirjoitin… ja kirjoitin…. Aamuyöstä noin puoli kuudelta hioin vielä loppulausetta saadakseni sen kuulostamaan haluamaltani.

Tähän asti vielä kaikki hyvin, mutta kun luin kirjoittamani tein eränäisiä huomioita. Ensinnäkin luulin kirjoittaneeni paljonkin. Hahahaa. Just ja just kaksi A4sta puhtaaksikirjoitettuna. Toisekseen se mitä olin kirjoittanut, ei ollutkaan siitä, mistä luulin kirjoittavani. Tarinassa olikin yllättäen mielestäni outoja taustavirtauksia. Mielestäni aika pimeitäkin. Mitä tämä kertoo minusta? Vai kertooko mitään?

Pienessä paniikissa olen. En ole uskaltanut lukea kirjoitustani sen jälkeen. Ja seuraava kerta lähenee vääjäämättömästi. Pitääkö minun lukea tekstini muiden kuullen? Muutanko pois maasta? Vaikka Timbuktuun?

Ja kuitenkin minussa on se toinenkin puoli, joka oikein odottaa seuraavaa kertaa. Tämä ehkä hiukan pimeä puoleni, joka jo riemuitsee siitä mitä muuta uutta voin kurssista saada irti, riemuitsee jopa siitä, että saa lukea tekstinsä muille.  Ja toivoo syvällä sisimmässään muidenkin kurssilaisten kärsivän samasta luomisen tuskasta.

Kirjoitti Minna, yksi kurssilaisista.