Kallikratiksen rotko.

Sunnuntaina 23.3 Retyläiset järjestivät retken Kallikratiksen rotkoon. Haniasta ei tällä kertaa lähtenyt matkaan kuin Minna, Mirjam ja Jussi. Kirjoituskurssi on pitänyt monia meistä kiireisinä ja joillakuilla oli polviongelmia. Kallikratiksen rotko kun on myös vaikeampi kuin syksyllä kävelemämme Sirikarin rotko.

Kallikratiksen rotkon löytää täältä: https://www.google.gr/maps/place/Καλλικράτης Sainkohan tuon oikein? No varmasti perästä kuuluu.

Me Hanialaiset oltiin ajoissa, mutta tavoillemme uskollisina jokin piti mennä pahasti pieleen. Eli odottelimme onnellisina Retyläisten bussia väärässä risteyksessä.

Urheat sankarit väärällä pysäkillä.

Sitten alkoikin bussin etsiminen. Puhelinnumerot olivat hukassa ja kun vihdoin Teija sai minuun yhteyden, en saanut oikein tolkkua bussikuskin selityksestä.

Reetallekin yritin soittaa, ei senkään selitys sujunut. Lopulta löysimme lähinnä yrityksen ja erehdyksen kautta bussin. Ja Minnalla herrrrrmot riekaleina.

Anna kertoi matkastamme heti alussa suomeksi ja ruotsiksi. Niin suivautunut olin kuitenkin itseeni, etten pystynyt edes kuuntelemaan.

Pikkuhiljaa kuitenkin upeat maisemat saivat myöskin minut keskittymään niihin. Kuinka kaunis maisema rauhoittaakin.

Korkealla mennään. Katso talojen kokoa.

Pilvet söivät vuoria auringonpaisteessa.

Itse rotko on todella kaunis, joskin huonojalkaisille en suosittele. Kivet jalkojen alla saattoivat pyörähdellä ja paikoin polku kulki korkeallakin. Koko ajan piti olla tarkkana. Anna kertoi ihania kukkien nimiä, joten saimme matkasta silläkin lailla enempi irti.

 

Varovasti

Sitten kamerastani loppui patteri ja näpsin kuvia kännylläni. Hiukan huonolaatuisia.

Karua maisemaa

Kävelijöitä

Libyan meri häämöttää. Matkaa on kuitenkin vielä jäljellä.

Viimein olimme saaneet rotkon käveltyä. Luulen, että monilla muilla oli samanlainen olo kuin minulla: Ylpeä saavutuksestani, kaiholla jo muistelin upeita maisemia.

Loppupään osoiteviitta sellaisille, jotka haluavat kulkea ylös rotkoa. Me tulimme alaspäin.

Kauniit kiitokset Retyläisille. Mihin mennään ens kerralla?

Muistutus

Viimeinen ilmoittautumispäivä sunnuntain retkelle. Reetta ottaa vastaan ilmoittautumisia.

Naiset juhlivat 8.3.

Tämän vuoden naistenpäivän illallispaikaksi valikoitui Συν Ουσια Kato Daratsossa ja paikalle saapui hyvä edustus ihania suomalaisia naisia ja herrasmiehiä. Suoraan kirjoituskurssilta ruokapöytään tulivat Reetta, Minna, Eija, Ritva, Jutta, Inge-Maj, Mirjam, Arja ja Jussi. Seuraan liittyivät Arja A., Kristiina ja Markku, Riina sekä Minnan tytär Eeva.

Ilta alkoi mainion kuoromme esityksellä, joka huipentui «Jaakko-kulta»-kaanoniin tuunatuilla, tilanteeseen sopivilla sanoilla.  Bravo! Musisoinnin jälkeen estradille astui ihana Riinamme, joka lausui meille naisille koskettavan  ja silmäkulmia kostuttavan runon.

”Minulla on ihania naisia.
Kymmeniä äitejä,
satoja siskoja,
serkkulikkoja ympäri maailmaa.
Toiset puhuvat naisen raivosta.
Puhuvat niinkuin se olisi paha asia.
Minun naiseni raivoavat rakkaudesta.
Niillä on suuremmat sydämet
kuin kauppakassit.
Niillä on enemmän lämpöä
kuin leivinuuneja.
Niillä on aina apua tarvitseville.
Minulla on ihania naisia.
Aina ne pelastavat hukkuvan,
aina ne nostavat ylös kuopista.
Niistäkin jotka itse olen kaivanut.
Aina niillä riittää aikaa,
aina niillä riittää tilaa sydämissään.
Aina niillä riittää sämpylöitä naapurillekin.
Minun naiseni opettavat minua.
Opettavat jakamaan,
opettavat ottamaan vastaan,
opettavat tulemaan kaltaisekseen.
Ihanaksi naiseksi.”

– Riina Laamanen

(Jutun kuvat ovat sumeita, mutta toivottavasti niistä välittyy mukava tunnelma siitä huolimatta!)

Kulttuuri- ja itketysosion jälkeen aloimme saada ruokaa pöytään. Aloitimme herkullisella salaatilla ja se valmisteli meitä tuhtia pääruokaa varten. ”Lihavuoriksi” nimeämäni isot lautaset tuotiin pöytään eikä kukaan enää ollut huolissaan nälkäiseksi jäämisestä. Lautasille oli koottu monipuolinen valikoima lihoja, makkaroita, paistettuja vihanneksia ja sattuipa silmiini myös pari viininlehtikäärylettä. Ruoka maistui ainakin tälle nälkäiselle novellistille oikein hyvin, joskin esillepano ei ollut kauneimmasta tai houkuttelevimmasta päästä.

Kuten asiaan kuului, kukittivat herrasmiehet Jussi ja Markku pöytäseurueemme upeat naiset ja riittipä ruusuja ( ja suukkoja) myös vieraisiin pöytiin.

Ilta jatkui iloisissa tunnelmissa ruuan, juoman, tanssin ja musiikin parissa. Allekirjoittanut poistui paikalta ennen puoltayötä mutta tavernan Facebook-sivuilta löytyi todistusaineistoa myöhään yöhön jatkuneista juhlista…! 🙂 Onnea mahtavat Hanian suomalaiset naiset!

-Jutta

YSTÄVÄNPÄIVÄÄ, SYNTTÄREITÄ JA LASKIAISPULLIA

Tämä jo traditioksi muodostunut juhla on todellinen menestys. Perjantai-iltana 14.2. meitä Hanian suomalaisia saapui kaikkiaan 16 puheenjohtajamme Inge-Majn kotiin. Päivi yllätti emäntämme jo ovella laulamalla upeasti kappaleen ”Sä kasvoit neito kaunoinen…”. Tunnelma ja odotukset olivat korkealla.

Kuohujuomat nautittuamme jatkoimme herkullisella ja todella mehevällä avokadosalaatilla, jonka yhtä ainesosaa kukaan ei arvannut oikein. Ei siis palkintoa kenellekään! Pääruoaksi saimme hernekeittoa ja kanistifadoa perunoiden kera. Jälkiruoaksi oli tietenkin pannukakkua – ja laskiaispullia. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Kuoro lauloi kauniisti, vaikka joukosta puuttuikin monta.

Kuoro ilahdutti esiintymällä pariin otteeseen. Juttua piisasi yömyöhään. Kiitos, Inge-Maj, vielä kerran ihanasta illasta.

Arja A.