Kolmen päivän juhlaputki vol.3

Therissoksessa sunnuntailounaalla

Jo ennen 20-vuotisjuhlaa suurlähettiläs Pauli Mäkelä ilmoitti haluavansa lounastaa yhdistyksemme jäsenten kanssa valitsemassamme ravintolassa.

Niinpä sunnuntaina 30.12. klo 13 lähdimme kolmella autolla kohti Therissosta ja Voskos-nimistä tavernaa, joka on tunnettu perinteisistä kreetalaisista ruoista ja viineistä. Halusimme myös näyttää suurlähettiläälle upean Therissoksen rotkon, mikä olikin hyvä ajatus, sillä hän ei ollut koskaan aikaisemmin käynyt Kreetalla. Aurinko paistoi täydeltä terältä. Matkalla näimme vuorikiipeilijöitä. Oli mitä parhain ulkoilusää.

Aluksi vierailimme vuoden 1905 kapinasta kertovassa museossa. Se sijaitsee kapinan johtajan Eleftherios Venizelosin silloisessa päämajassa. Asiantuntevan oppaan luennon jälkeen otimme ”luokkakuvat”, kirjoitimme nimet vieraskirjaan ja suuntasimme kohti tavernaa.

Yhteispotretissa museon edessä.

Ruokaa ja juomaa oli runsaasti, varsinkin kun naapuripöydän miehet lähettivät meille lisää viiniä ja tsikoudiaa. Esitimme suomalaisia joulu- ja muita lauluja. Tosin piti pyytää isäntäväkeä sammuttamaan radio siksi ajaksi. Lounaalla vallitsi mukava ja välitön ilmapiiri. Uskon, että suurlähettiläskin nautti tapaamisestamme. Ainakin hänelle tuli vähän kiire lentokentälle. Inge-Majn kyydissä hän ehti hyvin lennollensa.

Arja Aarnio

 

Ranta Sunista Santa Runiin

Ensimmäistä kertaa kokoonnuimme organisoituneesti Tapanin-päivän uinnille Nea Horan rantaan. Vaikka asiasta oli ilmoitettu jäsenkirjeessä ja yhdistyksessämme on kunnon talviuijia, pilvinen sää taisi säikäyttää monet, jotka muuten olisivat kyllä tulleet. Onneksi taasen tätä Suomen laittamista kartalle olivat muutamat uhkarohkeat meikäläiset puolustamassa.

Urheat suomalaiset uijat Nea Horan rannassa.

Niin kolmehan meitä oli: Jussi, Inge-Maj ja Minna. Vesi oli hiukan kylmähköä, mutta onpa tuota uitu kylmemmässäkin.

Seuraavana päivänä oli sitten Santa Run, joka järjestettiin neljättä kertaa Haniassa. Tapahtumalla kerätään rahaa hyväntekeväisyyteen, lähinnä kaupungin vammaisille lapsille. Kovin montaa ei yhdistyksestä osallistunut, olisimme toivoneet runsaampaa osaanottoa. Paikalla olivat kuitenkin Inkku, Jussi (Reetan edustajana) ja Arja A, joka oli tuonut kaksi ruotsalaistakin tueksi, Minna tyttäriensä ja heidän kavereiden kanssa.

 

Jussi ja Arja miettivät juoksutekniikkaansa.

 

Minnan porukka valmiina kisaan.

Kaikkiaan meitä oli yli 5 000 Santaa juoksemassa, tosin askeltakaan en juossut. Osallistujamäärä oli ennätysmäinen ja voin sanoa, että meitä oli todellakin PALJON.

Ja tässä on näkymä vain yhteen suuntaan.

Hyvillä mielin toivotamme Hyvää Uutta Vuotta ja ens vuonna taasen!

Kirjoitti Minna

Joulutervehdys

Kiitokset kaikille upesta vuodesta.

Joulusaunassa

Keskiviikkona vietimme ”höyryistä” iltaa joulusaunan merkeissä Energy-kuntosalilla. Sauna on Tylo, olen minä ollut mieltä, mutta olin kuulevinani toisten sanovan, että se onkin saksalainen sauna. Hällä väliä, löylyt olivat kipakat, asteita saunassa 80!

Selluliitit saivat kyytiä, vartalo-ja kasvokuorintoihin lisäsi volyymiä saunan lämpö. Kuva on todisteena voiteiden ”voimasta”. Saunajuomana meillä oli olutta, ja… salmiakkikossua.

Kai tou chronou, eli ensi vuonna taas!

Kirjoitti Reetta

Laulamme aina vain

Englantilais-suomalaista yhteistyötä

Eilen kokoonnuimme Agoran eteen laulaaksemme joululauluja kulkukoirien hyväksi. Agoralle oli kuitenkin ehtineet Maailma lääkärit ja päätimme siirtyä 1866-aukiolle.

Lauloimme englantilaisia ja suomalaisia joululauluja vuoroitellen noin tunnin ajan ja keräsimme 178 euroa sekä ruokaa ja muita tarvikkeita. Hienoa. Mukana meistä olivat Päivi, Ritva, Inge-Maj, Marianne ja Minna. Kuuntelemassa ja avustuskassaa heiluttamassa olivat meistä Reetta, Riina ja Jussi.

Ja ihaninta oli, että oli kivaa. Hyvää Joulua kaikille.

Kirjoitti Minna

Kolmen päivän juhlaputki vol.2

19.1.1994 kauniin Hanian iloiset naiset kokoontuivat yhteen ja perustivat tämän 20 vuotta täyttävän suklaisen yhdistyksen. Siinä varmasti riitti mukavan kokouksen uteliaalla vetäjällä isojen puheenvuorojen jakamista. Ja uskoisin, että on kumottu pieni kuppi jos toinenkin – suomalaista uutta kahvia.”

Kato Daratso 29.11.14, iloiset rouvat ja herrat kokoontuivat viettämään 20-vuotisjuhlaa. Juhlavieraat saivat tullessaan glögiä ja pipareita ja asettuivat pöytiin. Juhla aloitettiin Eija Ellinaksen lyhytelokuvalla Suomi-koulun ja yhdistyksen vaiheista. Vuodet pitävät sisällään valtavan määrän vapaaehtoistyötä niin opettajilta, oppilailta kuin vanhemmilta.

Inge-Maj, Suurlähettiläs Pauli Mäkelä ja Jutta

Suurlähettiläs Pauli Mäkelä vaikuttui näkemästään elokuvasta ja muutenkin hänen puheensa lämmitti mieliä. Juhlan juontajat Jutta Evokari ja Minna Pirilä saivat lukea monia tervehdyksiä päivänsankareille.

Kiljuvat kaunottaret -kuoro viihdytti yleisöä laulullaan. Juhlassa muistettiin myös ansioituneita yhdistyksen jäseniä ja suomi-koulun opettajia. Suomi-seuran hopeisen ansiomerkin tunnustukseksi ulkosuomalaisten kulttuuritoiminnan hyväksi tehdystä pitkäaikaisesta työstä saivat Inge-Maj Lassfolk-Tsontou, Petra Stratoudaki ja Ritva Pöllänen-Psaroudaki. Suomi-seuran ansiomerkin sai myös Onerva Markoulaki.

Kreetalla ei juhlita ilman runsasta ruokailua, joten niinpä saimme pullein vatsoin jatkaa ohjelman seuraamista. Suomi-koululaiset saivat myös kiitosta ja palkintoja innokkaasta osallistumisestaan Lukupiiriin. Lapset esittivät hauskan näytelmän, miten joulupukille kävi tabletin kanssa. Korvatunturiltakin vierailtiin, lapset olivat olleet kilttejä.

Lahjojen saaminen on niin jännää. (Kuva Minna.)

“Teillä suurilla hanialaisilla ja meillä suomalaisilla rethimnonilaisilla on paljon maukkaita yhteisiä muistoja. Näistä päällimäisinä tietenkin nousevat hassuun mieleeni yhteiset pehmeät juhlat ja runsaat retket. Toivomme sydämelliselle yhdistyksellenne pitkää ihanaa ikää, niin että voimme taas 20 herkullisen vuoden päästä kokoontua yhteen ja muistella uusia yhteisiä sokerisia hetkiä.”
Kursivoidut lainaukset ovat Rethimnonin suomalaisten puheesta juhlassa. Puheen ovat tehneet Teija Kiviranta ja Liisa Sirkiä, adjektiivit siihen lisäsivät Rethimnonin Suomi-koululaiset. Kuvat ovat Liisa Sirkiän. Kirjoituksen kokosi Aira Väyrynen.

Kolmen päivän juhlaputki. Vol. 1

                        Joulukirkko

Herään unesta, luojan kiitos puhelinmyyjä erehtyi soittamaan keskellä päivää. Minä muuna hetkenä tahansa olisin kyllä sanonut suorat sanat, mutta nyt totean vain olevani kiireinen. Meillä on tänään joulukirkko ja olen luvannut tehdä voileipiä kirkon jälkeen olevaan kahvittelutuokioon Jutan luona. Aiomme käydä läpi myöskin kuulutustekniikkaamme vuosijuhliin Jutan kanssa ennen kirkkoa.

Sivelen kevytlevitettä leiville ja huomaan ostaneeni tummaa leipää liian vähän. Tungen tarvikekassiin varmuuden vuoksi vielä näkkäripaketin. Pakkaan tavarat autoon; soitin ja soittimen jalat, jatkoroikka, nuottiteline ja nuotit (olin ottanut kopiot kanttorillekin lauluistamme) nuottikansio, ja paljon leipien tekoon tarvittavaa. Olin ostanut riisikakkuja ja leiponut gluteiinittoman vaniljan makuisen kakun edellisiltana.

Lähden matkaan. Lähetän Arjalle, jonka otan kyytiin Kalamakista, viestin. Olen jo hiukan myöhässä. Kurvatessani Arjan kotiin muistan unohtaneeni voileivät jääkaappiin. Ääähhh. Arja kyytiin ja käännän suunnan takaisin Agia Marinaan.

Kun vihdoin pääsemme Jutan luokse olemme jo pahasti myöhässä aikataulusta. Jätän Arjan ja Jutan viimeistelemään voileipiä ja painelen tukka putkella kappeliin. Päivi siellä näkyykin jo odottavan. Inkku saapuu papin (Pertti Hell) ja kanttorin (Ville Karhula) sekä heidän vaimojensa kanssa. Aloitamme iänikuisen kokeilun kanttorin kanssa: Miten tämä nyt taasen toimiikaan. Kirkon uruista saamme vain surkean äänen, joten päätämme ottaa yhdistyksen urkuharmonin taas käyttöön.

Harjoittelemme laulut: Heinillä härkien kaukalon, Me käymme joulun viettohon ja Vuosi vanha vaipui hautaan. Kappelissa on upea akustiikka. Kokeilemme kanttorin kanssa myös huomisen juhlan lauluja. Ihanaa kun on säestys. Huomaamattamme kirkkoon on tullut kansaa ja kellokin on jo seitsemän; aika aloittaa jumalanpalvelus. Se etenee normaalisti, välillä kuoro laulaa ja välillä laulamme yhdessä. Lopussa laulamme kauneimmat joululaulut. Äänemme kiirivät kappelin kupolikatossa ja sieluni valtaa rauha, on hyvä olla.

Lähtiessämme huomaan Inkun jääneen jyskyttämään ovea. Voi ei, vetäessään oven kiinni kappelin avaimet jäivät lukkoon sisäpuolelle. Alkaa suunnaton sähellys. Soitellaan sinne ja tänne, tarvitsemme lukkosepän avaamaan oven. Lukkoseppä saapuukin, mutta ovi ei aukene hänenkään konsteilla. Sitten soitellaan jo katolisen kirkon papille, onko kenties vara-avainta. Hänen äänestään kuuluu ihan selvästi; voi noita blondeja. Vara-avain on olemassa jollakulla naapurilla. Hän ei ole paikalla, mutta lupautuu tulemaan aamulla aukaisemaan kappelin oven. Lähdemme vihdoinkin kahville Jutan luo.

Toisille, jotka olivat menneet edellä, näyttää kelvanneet voileivät ja muut tuomamme antimet. Ryystän kahvia ja keskustelen toisten kanssa. Juttelu on leppoisaa ja kulkee omia vapaita polkujaan. Puoli yhdeltätoista huomaan olevani jo aivan poikki ja tiedän huomenna olevan pitkän päivän edessä. Kerään tavarani ja Arjan autoon ja lähden kotia.

P.S Kirkko saatiin auki seuraavana aamuna ja avain palautettua onnellisesti katoliseen kirkkoon.

Kuoro laulaa. Minna ei mahtunut kuvaan.

Kirkkokansaa.

Tarijoitsijana tällä kertaa Minna

YHDISTYKSEN 20-VUOTISJUHLA

Haluamme kiittää kaikkia yhdistystä muistaneita ja juhlaan osallistuneita. Tarinoita kolmen päivän juhlaputkesta on tulossa…