Päivittäinen arkisto: 10 helmikuun, 2016

Masokistit matkalla eli onko minulla osteoporoosi.

Sunnuntai 7. tammikuuta valkeni kylmänä, siis täkäläisittäin. Edellinen päivä oli ollut  – synkkä ja myrskyinen, mutta sunnuntaiaamuun siitä oli jäänyt jäljelle enää kylmyys ja auringon edessä uhittelevat pilvet. Aurinko kuitenkin kurkisteli välillä kuin kesän kaihooni vastaten. Tänään oli vuorossa kävely Guvernetton luostarilta Stavroksen rannalle vuorella kulkevia polkuja pitkin.

Sunnuntai aamu klo 8.30. Masokistit matkalla. Jussi oli toisessa bussissa.

Sunnuntai aamu klo 8.30. Masokistit matkalla. Jussi oli toisessa bussissa.

Guvernetton luostari on käymisen arvoinen paikka muutenkin.

Guvernetton luostari on käymisen arvoinen paikka muutenkin.

Sitten vaan matkaan ja piakkoin erkanimmekin polulta joka vie Katholikon luostarille. Suosittelemme sitäkin käyntikohteena. Katholikon luostari.

Matka jatkui meillä kuitenkin ala- ja ylämäkeen aina vuoron perään. Polku oli kivikkoista. Piti olla tarkkana miten asteli.

Yritin saada korkeuserot näkyviin tässä kuvassa.

Yritin saada korkeuserot näkyviin tässä kuvassa.

Me olimme viisaina ottaneet helpomman reitin. Nauttimaan tänne oltiin tultu, eikä rehkimään. Tauoilla söimme eväitä ja juttelimme niitä näitä, katselimme maisemia ja haistelimme luonnon tuoksuja.

Matkan varrella kävimme vanhassa kylässä. Kirkko oli puoliksi vuoren sisällä, ovi vaan ei auennut eikä avainta löytynyt.

Kirkkoja löytyy täällä vähintään Joka Paikasta.

Kirkkoja löytyy täällä vähintään Joka Paikasta.

Kylä oli lähinnä kivikasa. Tyhjentynyt aikoinaan merirosvojen pelosta. Miten tännekin on kotia rakennettu?

Kylä oli lähinnä kivikasa. Tyhjentynyt aikoinaan merirosvojen pelosta. Miten tännekin on kotia rakennettu?

 

Tässä vaiheessa jo meri näkyy. Määränpää.

Tässä vaiheessa jo meri näkyy. Määränpää.

Taukoinen tämä helpompi reitti vei meiltä neljä tuntia. Juuri sopiva aika ainakin näin vasta-alkajalle. Kuten jo mainitsin retki päättyi Stavroksen rannalle.

Täällä on kuvattu Zorbas elokuvaa.

Täällä on kuvattu Zorbas elokuvaa.

Vaellettaessa kielen kannat irtosivat ja matka taittui välillä jutellen ja välillä hiljaisuudesta nauttien. Aivot lepäsivät ja ajatus kulki omia polkujaan. Yhdessä kohtaa huomasin ajattelevani, jalkani hiukan lipsahdettua, että kuinkahan kävisi, jos oikein keikahdan. Menisikö luita poikki, mitenhän on luitteni laatu, ei kai minulla vaan ole osteoporoosia?????? Että kaikkee sitä…

Jussiiiiii. Ei se niiiiin paha reissu ollut.

Jussiiiiii. Ei se niiiiin paha reissu ollut.

Kirjoitti Minna, yx masokisteista. Muita olivat siis Jutta, Manos ja Jussi. Matkan järjestäjänä taasen Hanian vuorikiipeilijöiden yhdistys.