Jopas tuo aika kuluu. Ystävänpäivää juhlittiin ja naistenpäivääkin. Onhan sen kivaa, kun ehtii juhlia, mutta aikaa tähän rustailuun ei juurikaan tahdo löytyä. Eli minä Minnahan se täällä taasen.
Aloekin kukkii jo.
Kevätkin on jo pitkällä. Mutta siis niistä juhlista.
Ystävänpäivää vietimme lauantaina 13.2.2016 puheenjohtajamme kotona, juhlistaen samalla hänen syntymäpäiväänsä. Paikalla meitä oli monta hyvää ystävää ja hyvännäköistä naista. Kuoro lauloi kappaleet You are my sunshine ja Sulle näin tervehtäin. Piti olla kolmiäänisenä, mutta kun Eija oli sairas, niin laulettiin vain kaksiäänisesti.
Ruokaa oli paljon ja se oli maittavaa. Vyöt paukkuivat ruokailun päätteeksi.
Arja A kuvasi näin mehevästi Inkun. Minna kuolaa taka-alalla.
Ilta oli taasen niitä onnistuneimpia illanviettojamme. Kiitos vielä kerran Inkku. Na ta ekatostiissis.
Naistenpäivä oli 8.3. Ja juhlapaikkana oli pieni taverna Nea Horan rannassa. (Laittaisko joku kommenteissa sen nimen, kun taasen unohdin.) Paikalle meitä kokoontui kymmenkunta naista. Pienen viivästyksen jälkeen pääsi estraadille juuri perustamamme näytelmäryhmän kaksi edustajaa esiintymään. Eli opintonäytteen näyttelemisestä tekivät Päivi ja Minna.
Päivi, ei sun pitänyt nauraa tässä kohtaa.
Homma oli, ainakin minun mielestä, niin hauskaa, etten muistanut jännittää kuin noin kaksi sekunttia alussa.
Kuoro lauloi kappaleet: Jo nostakaamme malja (kaanon) ja Sailing (kaksiäänisesti).
Ritva, Päivi, Minna, Inkku ja Eija esittävät Jo nostakaamme malja.
Puuttuvat kuorolaiset olivat Arja K, joka toipuu lonkkaleikkauksesta ja Marianne, joka oli Suomessa käymässä.
Esitysten päätteeksi söimme. Juttua riitti pitkälle iltaan. Paikalla oli myös elävää muskiikkia tavernan puolesta.
Näytekappale kirjastamme kiersi myös keskuudessamme.
Who´s the lucky bi**h?
Et semmosia kuulumisia tällä kertaa. Toivottavasti teilläkin oli hyvät ystävän- ja naistenpäivät.
Terveisin Minna
HANIAN SUOMALAISET ry. 