Missä Minna luuraa?

Ei Minna missään luuraa, tekee vaan töitä kaupallaan ja siksi jää muutamat kokoukset ja tapaamisetkin väliin. Vaan jotakin viestiä kiireen ja stressin keskeltä ehdin siltikin.

Olemme viime aikoina tehneet erilaisia taiteellisia kokeiluja, tosin kuorohan on ollut ja vuodesta 1998 ja muonta laulua on siellä laulettu.

Pari vuotta sitten aloimme luovankirjoittamisen kurssin Jussi Wahlgrenin johdolla ja tuotoksena siitä saimme aikaan Hanian suomalaisten novellikokoelman Tarinoita Paratiisista? Lisää tietoja löydät siitä täältä 

Talvella perustimme Jussin johdolla näytelmäryhmän Hanian Suomalainen Teatteri, tietoja siitä facebookissa.

Kaiken tämän innoittamana tekaisin pienen videon. En tiedä, onko se runovideo vai videoruno. En ole todellakaan ammattilainen taiteilija. Kuvaus on suoritettu Botanical Parkissa nyt keväällä, kun teimme retken sinne. Toivottavasti nautitte.

Terveisin Minna

Mitäs me kuldurellit

Tämäkin on jo vähän vanhaa tarinaa, mutta kun Saija saapui Suomesta maaliskuussa, halusimme tavata tietenkin häntä. Mutta mitäpä tehdä? Jotakin kivaa piti keksimän. Vihdoin sovimme tapaavamme lauantaina 19.3. klo 10.00 aamulla San Salvatoren kirkon edustalla, joka löytyy numerosta 82 Theotokopoulou-kadulta. Kirkossa on Hanian Byzantin ja sen jälkeisen ajan kokoelma. Itse kirkko on pieni ja tunnelmallinen. Täynnä historiaa.

Esittelylehden etusivu.

Kirkosta me kuldurelliset ihmiset jatkoimme Hanian arkeologiseen museoon Halidon katu 30:een.

Minna, Päkä, Reetta ja Miki, Maarit ja Inge-Maj

Molempia museoita voimme suositella lämpimästi.

Arkeologisesta museosta menimme sitten viereiseen Bohemeen kahville ja pikkupurtavalle. Sinne saapui Saijakin sitten. Kulttuuri loppui siihen ja alkoi kuulumisten tenttaaminen. Oli kiva nähdä sinua Saija.

Muistiin pisti Minna

 

Hyvä antaa vähästäänkin…

Ehdotin yhdistykselle, että osallistumme Haniassa järjestettävään hyväntekeväisyysmusiikkitapahtumaan, jonka ”erilainen” pääsymaksu oli, että jokainen resurssiensa mukaan tuo jotain apua pakolaisille.

Hallitus heti kannatti ehdotustani, ja sain luvan, että ostamme yhdistyksen tiliin n. 50 eurolla monipuolisesti pakolaisille tarvikkeita. Yhdistys focusoi naisiin, lapsiin, ja kassit täyttyivätkin lasten  vaipoista, terveyssiteistä, pesuaineista, kosteuspyyhkeistä, hammasharjoista jne.

Yksityisesti tällä kertaa osallistui myös viisi yhdistyksen jäsentä. Olin juuri lukenut ko. viikolla, että yksi suomalainen avustustyöntekijä oli eräänä päivänä Ateenassa saanut puhdistettua ja lääkittyä 10 pikkuvauvan pyllyt… Voi, mikä tuska siellä äideillä varmaan on, kun vauvat itkevät likaisina, ja pyllyt tulehtuvat.

40 000 kiloa apua saimme me hanialaiset kokoon lähetettäväksi mantereelle hädänalaisille pakolaisille, jotka ovat joutuneet kauhusta toiseen.

Välittäminen on vähintä, mitä voimme tehdä.

Kirjoitti Reetta