Olipa kerran joukko ystäviä jotka halusivat juhlia. Olihan sentään äitienpäivä. He tapasivat meren rannalla venesataman ääressä. Jotkut kävivät uimassa, toiset istuivat suoraan pöytään. Kahvit ja muut juomat tilattiin. Sitten eräs heistä aukaisi suuren kakkulaatikon ja alkoi jakaa, yksi kaksi kolme, kymmenen, kaksi palaa jäi.
Jokainen joka oli äiti, jolla oli äiti tai jolla oli joskus ollut äiti sai silloin suuren palan mansikkakermakakkua. Kun paikalle saapui yllätysvieraita, heillekin annettiin kakkua. Seurustelu jatkui iloisesti. Lopulta he lähtivät omille teilleen, vain muutamat jäivät rannalle ja uivat ja voimistelivat vielä pitkään.
HANIAN SUOMALAISET ry. 