Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan löytääkseen uusia retkipaikkoja. Hanian suomalaiset ry. juhlisti Naistenpäivää Akrotirin niemimaan länsipäässä Teknillisen korkeakoulun kasvitieteellisessä puistossa, ihan kaupungin kupeessa. Vaikka puisto on ollut avoinna jo vuodesta 2004, oli se suurimmalle osalle meistä uusi tuttavuus.
Reippaat retkeläiset valmiina kävelylle
Puistoon on vapaa pääsy ja siellä voi kulkea omaan tahtiin joko koko puiston ympäri kulkevaa hiekkatietä tai lähteä tutkimaan kasveja pieniä kivettyjä polkuja pitkin puiston keskiosaan. Lääniä riittää yli 30 hehtaaria ja kasvilajejakin on noin 350. Ihan kaikkia niistä emme bonganneet, mutta nautimme kauniista kevätsäästä ja hyvästä seurasta, kuinkas muutenkaan.
Myrskyisän ja sateisen talven jälkeen aurinko helli Arjaa (ja muitakin).
Kaivon henkeä huhuilemassa, upeat Valkoiset Vuoret taustalla.
Leppoisan kävelyn jälkeen suuntasimme läheiseen Carte Postale-kahvilaan hyvin ansaitulle brunssille ja herkkuja oli montaa sorttia. Kaiken kruunasi upea näkymä Hanian kaupunkiin.
Pannukakkuja alkupalaksi, nam.
Puistoon pääsee Hanian keskustasta bussilla nro. 23 ainakin klo 9:45. (Pysäkki on kauppahallia vastapäätä, Ethniki-pankin edessä.) Oli jonkin verran epäselvää minkä numeroisella bussilla pääsisimme perille, mutta loppujen lopuksi tämäkin selvisi ja saimme kaupan päälle kierroksen Teknillisen korkeakoulun alueella ennen saapumista määränpäähän. Puistoa lähin pysäkki on pari pysäkkiä Koukouvagia-kahvilan jälkeen ja aikataulun mukaan bussi nro. 23 pysähtyy siellä aina, mutta en olisi ihan varma…
Suomen kunniakonsuli ja yhdistyksemme pitkäaikainen puheenjohtaja Inge-Maj Lassfolk-Tsontos kuoli jouluyönä 2018.
Finlands honorärkonsul och föreningens mångåriga ordförande Inge-Maj Lassfolk-Tsontos dog julnatten 2018.
Inge-Maj oli syntynyt Helsingissä 1952 ja kasvoi kahdeksanhenkisessä perheessä Hakaniemessä Helsingissä. Hän opiskeli hammashoitajaksi ja työskenteli hammaslääkärin avustajana ensin Helsingissä ja myöhemmin Tukholmassa. 1973-75 Inge-Maj työskenteli hoitajana lontoolaisen sairaalan synnytysosastolla. 1975 hän palasi Tukholmaan vetämään hammashoidon välineiden maahantuontia. 1976 Inge-Maj tuli lomalle Haniaan ja tapasi tulevan miehensä Mihalin. Kaksi vuotta myöhemmin hän saapui matkaoppaan kurssin käyneenä töihin Haniaan. Hän avioitui 1980 ja, kun lapset syntyivät (Janna 1981 ja Manousos 1983), jäi kotiin heitä hoitamaan. Kymmenen vuoden päästä hän perusti ensin jäätelöbaarin, mutta baari jäi lyhytaikaiseksi, kun hän aloitti 90-luvun alussa uudestaan varsinaisen ammattiaan vastaavan työn ensin hampaiden oikomisklinikalla hammaslääkärin avustajana, ja myöhemmin hänellä oli oma suuhygienistin vastaanotto hanialaisessa hammaslääkärikeskuksessa. Inge-Maj jäi sairaseläkkeelle 2006 mutta voitti sillä kertaa syövän vuotta myöhemmin. Vuodesta 2008 hän toimi Länsi-Kreetalla Suomen kunniakonsulina.
Inge-Maj föddes 1952 och växte upp i en åtta personers familj i Hagnäs, Helsingfors. Hon studerade till tandsköterska och arbetade först i Helsingfors och senare i Stockholm. Åren 1973-1975 var Inge-Maj i London och jobbade som sköterska på en förlossningsklinik. År 1975 återvände hon till Sverige och jobbade med import av tandvårdstillbehör. År 1976 kom Inge-Maj till Chania på semester och mötte sin kommande man Mihali. Två år senare kom hon som utbildad guide på jobb till Chania. Inge-Maj och Mihali gifte sig 1980 och då barnen föddes (Janna 1981 och Manousos 1983) stannade hon hemma för att sköta dem. Tio år senare öppnade hon en glassbar för en kortare tid. I början på 90-talet återgick Inge-Maj till sitt jobb som tandsköterska. Först jobbade hon som tandsköterska på en tandregleringsklinik och senare öppnade hon en egen munhygienistpraktik i samband med en tandläkarmottagning i Chania.Inge-Maj blev sjukpensionerad 2006 för cancer men vann över sjukdomen ett år senare.Från och med år 2008 funktionerade hon som Finlands honorärkonsul på västra Kreta.
Inge-Maj oli Hanian ensimmäisiä suomalaisia ja perustamassa yhdistystä ja Suomi-koulua. Hän järjesti yhdistykselle ensimmäiset vuokratilat ja yhdistyksen rekisteröitymisen. Hän oli myös perustamassa Hanian ruotsalaisten yhdistystä ja koulua. Inge-Maj oli perustamassa Eurooppa-taloa Haniaan. Eurooppa-talo järjesti monia tapahtumia yhteistyössä kaupungin kanssa, jotta hanialaiset saisivat kokemusta ja tietoa kaupungissaan asuvien erimaalaisten kulttuurista. Hän oli kaikessa toiminnassamme järjestämässä tai mukana ja auttoi usein yhdistystä ja sen jäseniä. Inge-Maj toimi 14 vuotta yhdistyksemme puheenjohtajana ja lauloi 20 vuotta Melkein enkelit -kuorossa.
Inge-Maj var en av de första finländarna som flyttade till Chania och var med och grundade finska föreningen och Suomi skolan. Hon ordnade föreningens första föreningsutrymmen och registrerade föreningen. Hon var också med och grundade den svenska föreningen och svenska skolan i Chania. Inge-Maj var med och grundade Europahuset i Chania. I Europahuset ordnades flera tillställningar tillsammans med staden. Tanken var att Chanias invånare skulle få kunskap om invandrarnas kultur och bakgrund. Hon var alltid med och ordnade och deltog i föreningens verksamhet. Hon hjälpte ofta föreningen och dess medlemmar. Inge-Maj var 14 år föreningens ordförande och sjöng 20 år med i föreningens kör Melkein-Enkelit.
Inge-Maj oli meidän rakas ystävämme. Monilla meistä on paljon yhteisiä muistoja vuosien ja vuosikymmenten varrelta. Kiitos kaikille, jotka muistelivat Inge-Majta, äitiä, ystävää!
Inge-Maj var vår kära vän. Många av oss har flera gemensamma minnen från åren som gått. Tack till alla som varit med och hedrat Inge-Maj, mamman och vännen!
Eija
Το 2005 πήρε δίπλωμα καπετάνιου για ιστιοπλοΐα ανοικτής θαλάσσης κι έκανε σχέδια να ταξιδέψει μέχρι τη Νότια Αφρική. Δυστυχώς την πρόλαβε ο καρκίνος όπου διαγνώστηκε για πρώτη φορά το 2006 στην ηλικία των 53 ετών. Ευτυχώς κατάφερε να νικήσει τον καρκίνο το 2007.
Vuonna 2005 hän suoritti purjehduksen avomeripäällikkötutkinnon ja suunnitteli matkaa Etelä-Afrikkaan asti. Valitettavasti syöpä ehti ennen. Se diagnosoitiin ensimmäisen kerran vuonna 2006, kun hän oli 53-vuotias. Onneksi hän voitti syövän vuonna 2007.
Janna
Kaikkien rakastamaa Inge-Majta ikävöiden. Ehkä
yksi miljoonasta voi olla niin kuin Inkku.
Persoonallisuudellaan ja hersyvällä naurullaan hän ”täytti”
paikan tai tilaisuuden, missä tahansa olikin. Hänellä oli
valtava sydän, apua riitti kaikille, tutuille ja tuntemattomille,
oli se sitten kodin antamista, pussillinen avokadoja tai henkistä
tukea, hän tarjosi aina apuaan.
Marianne
Eurooppa-talon jäsenmaat pystyttivät joka kesä kaupungin puistoon pienen kylän, jossa jokaisella maalla oli oma osasto. Näissä osastoissa esiteltiin kunkin maan tuotteita ja annettiin tietoa ihmisille, jotka halusivat vierailla kyseisessä maassa opintojen, työn tai turismin puitteissa. Joka ilta oli omistettu eri maalle. Tämä festivaali kehittyi myöhemmin nykyiseen muotoonsa vuotuiseksi Hanian kansojen festivaaliksi. Alkuperäinen festivaali ei ollut poliittinen tapahtuma.
Έστηναν κάθε καλοκαίρι περίπτερα στον κήπο με τα προϊόντα και χρήσιμες πληροφορίες για κάθε χώρα (αν κάποιος ήθελε να επισκεφτεί την εκάστοτε χώρα για τουρισμό, επαγγελματικούς λόγους ή σπουδές) και κάθε βραδιά ήταν αφιερωμένη σε άλλη χώρα. Αυτό μετά εξελίχθηκε στο φεστιβάλ των λαών που γίνεται και σήμερα, βέβαια στην αρχική του μορφή δεν ήταν πολιτικοποιημένο.
Janna
Ihmiset sanovat, että Sinä tulet elämään keskuudessamme, vaikka Sinua ei enää täällä olekaan. Nyt olen jo sen huomannut. Niin monet muistot ovat Sinusta, joka aina olit ensimmäisenä tulossa tapaamisiin ja järjestämässä niitä.
Reetta
Ystävänpäivä juhlittiin joka vuosi Inge-Majn luona hänen syntymäpäivänsä merkeissä. Kun sukulaiset ovat kaukana, niin ystävistä tulee sukulaisia, sanoi Inge.
Eija
Inge-Maj oli seuraihmisenä lyömätön: iloinen, ystävällinen, hauska ja hyvä kertomaan tarinoita. Toisinaan ruotsalaiset ystäväni tulivat kylään luokseni vain tavatakseen Inkun. Ainakin minusta tuntui siltä. Nyt me kaikki suremme Inge-Majta, mutta meitä lohduttavat lämpimät muistot ja se, että saimme pitää hänet ystävänä näinkin kauan.
Arja
Näen sieluni silmillä, kun avaat autosi takaluukun ja alat sieltä lappamaan avokadoja silloin, Omaloksen omenoita tällöin. Pussitkin olit varannut ja laitoit aina vielä pari lisää, sanoit, että jos vaikka antaisin Onervalle tai Mirjamille…
Reetta
Τα Χριστούγεννα ήταν πάντα η αγαπημένη της γιορτή,το σπίτι πάντα γέμιζε τραγούδια,φωτάκια κι αρώματα κανέλας και τζίντζερ.Δεν ήταν τυχαίο για μένα ότι μας άφησε το πρωί της ημέρας των Χριστουγέννων στις 25/12/2018. Τίποτα δεν θα είναι πια το ίδιο γιατί έχει αφήσει ένα τεράστιο κενό. Ίσως ο Μίκης το αγαπημένο της εγγονάκι να το εξέφρασε με τον πιο απλό κι όμορφο τρόπο, με την δυσανάλογα μεγάλη ευφυία του για την μικρή ηλικία των 6 ετών: « η καρδιά μου δεν θα μπορέσει ποτέ να νιώσει γεμάτη χαρά,γιατί η Mommo όταν έφυγε πήρε μαζί της ένα μεγάλο κομμάτι»
Joulu oli hänen rakkain juhlansa, koti täyttyi lauluista, valoista, kanelin ja inkiväärin tuoksuista. Minusta ei ole sattumaa, että hän jätti meidät Jouluaamuna 25.12.2018. Mikään ei ole enää kuin ennen, hän on jättänyt valtavan tyhjiön. Ehkä Miki, hänen rakas lapsenlapsensa, ilmaisi sen yksinkertaisimmalla ja kauneimmalla tavalla kuusivuotiaan ymmärryksellä: Sydämeni ei voi koskaan tuntea täyttä iloa, koska kun mummu lähti, hän vei siitä ison palan.
Janna
Voi taivasten tekijät, mikä energia!!
Reetta
Keväällä kun olin siellä Haniassa Inkku piti ihanan muistopuheen Ismon muistolle. Ihana ystävä, tulen kaipaamaan häntä kovasti. Yövyin aina Inkulla kun Kissamokseen ei mennyt busseja illalla. Sain heidän talostaan oman kerroksen yöksi. Siellä me myöskin leivoimme mm. niitä mun kuuluisia korvapuusteja. Myöskin ihanat illat ja päivät Liridianassa ovat ikuisesti muistoissani. Muistoja on paljon ja ne säilyy.
Rauni
Kiitos kun elit ja olit läsnä rakastavasti täällä kanssamme, jaoit suuren sydämesi meille ja nyt talletamme sen sydämiimme, eikä sieltä Sinua voi kukaan ottaa koskaan pois. Rakkaudessa olet aina läsnä. Sinua kaivaten
Kristiina
Inkulla oli ronski huumori ja hän osasi aina pitää hauskaa.
Saija
Inkku oli iloinen, aikaansaava ja auttavainen ihminen. Hänen rempseä huumorintajunsa ei tule unohtumaan. Tulen aina muistamaan Inkkua lämmölla.
Päivi
Tutustuimme ”Hanian suomalaisten” kokouksissa/tapaamisissa ja yhdistyksen järjestämissä harrastuksissa, mm. Jannis A:n kansantanssitunneilla, Eija E:n maalauskursseilla. Inkku saapui usein tunneille suuren muovikorin kanssa, jossa oli kauden hedelmiä meille muille jaettavaksi.
Perheen lisäksi Inkulle tärkeitä olivat myös ystävät.
Usein hän sanoi, että ”olet rakas”. Kun menetin oman siskoni
muutama vuosi sitten, Inkku halusi olla minun ”Kreetan
siskoni”. Ei enää yhteisiä uintiretkiä, keskusteluhetkiä. Iso
ikävä. INGE-MAJ, olet rakas!
Anu
Η μουσική την βοήθησε πολύ και την εμψύχωνε κρατώντας ψηλά το ηθικό της στη μάχη με το καρκίνο,όταν αργότερα το Σεπτέμβρη του 2015 ξαναεμφανίστηκε. Πάλεψε με χαμόγελο,ήταν πάντα θετική και μετέδιδε την αισιοδοξία,το χιούμορ και τον δυναμισμό της σε όλους όσους την γνώριζαν.
Kun syöpä palasi vuonna 2015, musiikki auttoi häntä taistelussa sitä vastaan. Hän taisteli hymyillen, oli aina positiivinen ja välitti optimisminsa, huumorinsa ja dynamisuutensa kaikille, jotka tunsivat hänet.
Janna
25 vuoteen mahtuu niin paljon, tehtiin kaikenlaista. Kai välillä oltiin eri mieltäkin asioista, mutta pian taasen naurettiin. Mielestäni se onkin kaikkein kuvaavinta Inge- Majssa, hänen naurunsa, vitsit joilla hän hauskuutti seuraamme. Inge-Maj ei myöskään pelännyt nauraa itselleen.
Viimeisimmäksi rakkaaksi muistoksi jäi Roodoksen keikka kuorolaisten kanssa. Vaikka pari päivää meni Inge- Majlla sairastaessa, niin muu aika naurettiin. Auto-ajelu Roodoksen teillä osoittautui melkein vaaralliseksi, kun nauroimme tippa silmässä. Sillä naurulla meidän olisi pitänyt elää ainakin 100 vuotiaiksi. Niin sinunkin piti Inge- Maj, mutta toisin meni tämä tarina. Tosin, jos on olemassa elämää kuoleman jälkeen, olen varma, että taasen nauretaan. Nauretaan niin, että ei pelkästään taivas, vaan koko maailma raikaa.
Tervetuloa Hanian suomalaisten kaikkea tapahtuu -sivuille. Luvassa tapahtumia, kertomuksia yms. Kiinnostunut lähettämään meille terveisiä, osoitteemme on haniansuomalaiset[@]gmailpistecom.
HANIAN SUOMALAISET ry. 