Aihearkisto: hyväntekeväisyyttä

KOTI KAIKILLE!

”Kodittomat”,

Yhdistyksemme oli jo pitkään suunnitellut vierailua Soudassa olevalle koiratarhalle. Aina kuitenkin oli tullut jotakin estettä ja muka jotakin tähdellisempääkin tekemistä, mutta tänä vuonna laitoimme tuumasta toimeen. Päivämääräksi päätimme jo vuosikokouksessa 8.2.2017. Se oli keskiviikko-päivä ja vaikka koko viikon (lue talven) oli satanut vettä kuin aisaa ja meno oli täkäläiseksi sääksi ollut hyytävän kylmää, tämä aamu valkeni puoliaurinkoisena ja vain leppeähkön koleana, aivan kuin Ilmatar olisi meitä ja meidän suunnitelmiamme suosinut.

Kia ja koirat ottivat meidän iloisesti ”haukkuen” vastaan, ja tuliaisemme varmaan hävisivät pikimmiten nälkäisiin suihin. Olimme kuitenkin unohtaneet koirien ”karamellit”; no onneksi Kia meitä auttoi, ja saimme jakaa makupaloja iloisille, tyytyväisen tuntuisille tarhan asukeille.

Odotamme omaa kotia. Tietäisitkö sinä missä se on?

Tarhan nimi on nykyisin Souda shelter project. Siellä oli  käydessämme vielä  n. 150 koiraa, vuoden aikana n. 100 koiraa on löytänyt kodin. Tarkoitus on saada koirat adoptoitua, uusia koiria ei tarhalle oteta. Kia kertoi meille, että Saksasta sama yhdistys, joka on vuosikausia tukenut Silken työtä, ja em. tarhaa, nimeltään silloin Noah¨s Ark, tukee nyt tätä tarhaa, nimi vain on muuttunut. Tarhalla on virallisesti töissä Kian lisäksi ainakin Elizabeth Iliakis, jälkimmäinen johtaa toimintaa.

Kun tarhan koirat saadaan kaikki ”kotiutettua”, kuulemma on tarkoitus perustaa pienempi tarha. Kysymys vain on, miten se tulee onnistumaan, kun Kreikan lakien mukaan nämä vapaaehtoisten muodostamat tarhat ovat lainvastaisia.

Tarhaa johtava Elizabeth Iliakis tuli paikalle ennen lähtöämme, ja kertoi meille, että tarhan yhteistyö ent. Kreetan kodittomat Eläimet ry.:n kanssa on loppunut hänen päätöksestään. Hän sanoi, että ehkä yhteistyö voisi alkaa joskus uudestaan, jos hallitus ja puheenjohtaja ko. yhdistyksessä vaihtuvat.

Allekirjoittanut ei ollut aikaisemmin käynyt tarhalla, ja herkkä ihminen, kun on, oli totisesti jännittynyt, mitä tulee näkemään, MUTTA!! Tarhan koirat näyttivät olevan aivan tarpeeksi iloisia, heidän elinolosuhteensa olivat olosuhteet Kreetalla huomioon ottaen loistavat, oli ruokaa, puhtautta, hellyyttä, uusia tiloja rakennettiin. Hienoa!!

Tästä vierailusta kirjoittaminen on kevään kiireiden vuoksi jäänyt unholaan, ja nyt, on uudet tuulet puhaltamassa: Kreetan kodittomat eläimet ry. on lopettanut toimintansa, on kaksi uutta yhdistystä, Hard Luck Paws ja Argos, Animal Rescue Greece. Näillä kahdella uudella yhdistyksellä on yhteisiä avustuskohteita, mutta erona on se, että ensimmäinen, siis Hard Luck Paws tukee Silkeä =Noah¨s Ark, jälkimmäinen eli Argos, Animal Rescue Greece, Souda Shelter projectia, jonka perustaja on Silke Wröbel.

Me Hanian Suomalaiset ry. toivomme, että aina ja kaikessa olisi ollut ja tulisi nyt jatkossakin olemaan eläinten etu.

 

Piirtänyt Reetta 18.4.2017

Kuvat Minna

Tuliaisemme.

P.S. Saimme kerättyä keskuudestamme 70 kg kuivamuonaa, 8 litraa yleispesuainetta ja ison kassillisen peitteitä.

Hyvä antaa vähästäänkin…

Ehdotin yhdistykselle, että osallistumme Haniassa järjestettävään hyväntekeväisyysmusiikkitapahtumaan, jonka ”erilainen” pääsymaksu oli, että jokainen resurssiensa mukaan tuo jotain apua pakolaisille.

Hallitus heti kannatti ehdotustani, ja sain luvan, että ostamme yhdistyksen tiliin n. 50 eurolla monipuolisesti pakolaisille tarvikkeita. Yhdistys focusoi naisiin, lapsiin, ja kassit täyttyivätkin lasten  vaipoista, terveyssiteistä, pesuaineista, kosteuspyyhkeistä, hammasharjoista jne.

20160320_102612

Yksityisesti tällä kertaa osallistui myös viisi yhdistyksen jäsentä. Olin juuri lukenut ko. viikolla, että yksi suomalainen avustustyöntekijä oli eräänä päivänä Ateenassa saanut puhdistettua ja lääkittyä 10 pikkuvauvan pyllyt… Voi, mikä tuska siellä äideillä varmaan on, kun vauvat itkevät likaisina, ja pyllyt tulehtuvat.

20160320_175742

40 000 kiloa apua saimme me hanialaiset kokoon lähetettäväksi mantereelle hädänalaisille pakolaisille, jotka ovat joutuneet kauhusta toiseen.

20160320_194015

Välittäminen on vähintä, mitä voimme tehdä.

Kirjoitti Reetta

Kreetan kodittomat koirat…..ja vähän muutkin eläimet.

Max -koirani.

Max -koirani.

Minua pyydettiin kirjoittamaan tänne Hanian suomalaisten blogiin Hanian kodittomista koirista. Pyyntö tuli jo jokin aika sitten, mutta hivenen kesti tämä toteutus. Tosin tämä aihe ei vanhene saati ole ratkaistu, joten käyhän se näin vähän myöhässäkin.

Ilmeisesti syy, miksi juuri minä tämän pyynnön sain on, että kaikki yhdistyksessämme tietävä keneltä odottaa viestiä, kun joku eläin tarvii apua. Milloin pyydän lentokummia milloin tilapäistä hoitokotia kadulta poimimalleni koiralle tai kissapentueelle, jonka joku tyrkkäsi kotini kulmalla olleeseen roskikseen. Tämä on meille kreetalaisille niin tuttu ilmiö, että siitä saisi kirjoitetuksi aika monta romaania ja vuosia pyörivää TV­sarjaa.

Näiden vuosien aikana, paikallisten käyttäytymismallit ovat tulleet minulle hyvin tutuiksi, voisin sanoa liiankin tutuiksi. Minulta kysytään usein; Miksi? ja Kuinka joku voi? Oikeaa syytä voi vain arvailla, mutta aika usein taustalla on tietämättömyys ja/tai laiskuus. Oli syy mikä tahansa, teot ovat meidän eläinrakkaiden ihmisten mielestä käsittämättömiä ja usein todella julmia. Vaikka meitä eläinrakkaita alkaa pulpahtelemaan esiin Kreetankin maaperästä vuosi vuodelta enemmän, silti vastapuoli meidät päihittää vielä 6-0!

Onneksi apuumme on tulleet useat auttavat ja eläinrakkaat kanssaihmiset myös Kreikan rajojen ulkopuolelta. Monessa maassa on perustettu yhdistyksiä, joiden tarkoitus on näiden eläinraukkojen pyyteetön auttaminen. Avun muotoja on monia, ruoka ja lääketoimituksista, raha­avustuksista ja adoptoinnista aina vapaaehtoiseen työhön paikallisilla tarhoilla ja kaduilla.

Yksi tällainen, meitä suomalaisia hyvin lähellä oleva yhdistys, on Kreetan kodittomat eläimet Ry. (http://www.kreetankodittomatelaimet.fi) Yhdistyksen perusti helsinkiläinen, perheenäiti, Mari Rantanen, joka vuonna 2011, tuli miehensä kanssa rentoutumaan ja viettämään rauhallista lomaa Hanian auringon alla. Mutta toisin kävi. Pieni nappisilmäinen karvaturri päätti, että nuo ulkomaalaiset ovatkin ihanan ystävällisiä ja niiden mukaan minäkin haluan. Ja niinhän siinä kävi, että siitä nappisilmästä tuli helsinkiläinen.

Omien ja ystävänsä, Nanna Heikkilän, kokemustensa perusteella kaveruksilla syttyi halu auttaa muitakin nappisilmiä Kreetan kaduilla, ja näin syntyi yhdistys, jonka toiminta on Hanian lehdistössä ja eläinpiireissäkin huomioitu ja arvostettu. Yhdistyksen jäsenet ovat mm. talkootöinä rakentaneet Soudan tarhalle koiran koppeja, keränneet kirpputoritoiminnalla rahaa eläinlääkäri kuluihin ja eläinten ruokaan. He myös keräsivät 450 nimeä sisältävän adressin, jossa ihan tavalliset suomalaiset Kreetan kävijät osoittivat huolensa näitä Hanian kaduille hylättyjä eläinraukkoja kohtaan, ja joiden eteen mikään virallinen taho ei pistä tikkua ristiin. Adressin toimitti Mari yhdessä, Hanian suomalaisten puheenjohtajan ja Suomen kunniakonsulin, Inge­Maj Tsontun kanssa Hanian kaupunginjohtajalle.

Myös Hanian suomalaiset yhdistys on tempaissut koirien hyväksi. Yhdessä paikallisen eläinsuojelujärjestön Noah’s Ark Animal Sanctuary:n kanssa järjestettiin tapahtuma, jossa kuoromme laulaessa kerättiin noin 300 euroa eläinten hyväksi. Yhdistys osallistui myös koirakävelyille, joilla pyrittiin saamaan huomiota koirien huonolle kohtelulle. Ja onpa sitä mielenosoituksiinkin osallistuttu, kun joukko viattomia koirasieluja koki väkivaltaisen kuoleman ilkeiden ihmisten toimesta ja välinpitämättömien kanssaihmistemme silmien alla.

Toki myös Kreetalta löytyy paljon ihmisiä, jotka haluavat auttaa ja auttavatkin, kykyjensä mukaan. Apu voi olla pientä, vaikka vain puhtaan juomaveden saannin varmistaminen lähiseudun eläimille. Mutta tämäkin apu voi pelastaa monta janosta kärsivää eläintä kesäkuumalla. Kannustaakseen myös paikallisia yrityksiä auttamaan, Kreetan kodittomat eläimet Ry:n jäsenet, yhdessä Haniassa asuvien suomalaisten eläintenystävien kanssa, painattivat ” Eläinystävällinen yritys”­tarroja. Näitä tarroja yhdistys jakaa ansiokkaille yrityksille tunnustukseksi heidän toiminnastaan kodittomin eläinten hyväksi. Tarra kertoo kyseisen yrityksen asiakkaille, että tämä yritys välittää ja auttaa, ja näitä yrityksiä suosimalla myös meistä jokainen voi auttaa omalta osaltaan. Tämä on vähintä, mitä ihan jokainen meistä voi tehdä.

Toki kaikki muukin apu on tervetullutta! Kuten kaikki, vähääkään aikaansa seuraavat ihmiset tietävät, Kreikan paha talouskriisi vain pahenee. Edessä oleva talvi tulee olemaan entistäkin vaikeampi, ei vaan ihmisille, mutta myös kaikille Kreetan ja koko Kreikan eläimille. Kun ihmisillä ei ole rahaa omaan ruokaansa, ei sitä löydy myöskään eläimille. Tästä syystä eläimiä tullaan hylkäämään entistä useimmin kaduille ja paikallisten yhdistysten, jo ennestään täysille, tarhoille.

Matkalla.

Matkalla.

Mitäkö sinä voisit tehdä auttaaksesi? No, avustusmuotoja on monta. Voit mm toimia lentokummina uuteen elämään ja uuteen kotiin matkustaville eläimille. Voit lahjoittaa tarvikkeita tai rahaa eläinten lääkkeisiin ja ruokaan, joko suoraan Haniassa toimiville yhdistyksille tai Kreetan kodittomat eläimet yhdistyksen kautta. Niin ja tietysti suurin apu olisi antaa oma koti yhdelle Kreetan nappisilmälle ja samalla päästä nauttimaa Kreetan auringon hedelmästä myös Suomen pakkasissa, vuoden jokaisena päivänä. Nämä karvakuonot ovat kiitollisia ja uskollisia ystäviä niin lapsille kuin vanhuksillekin. Parempaa ystävää on vaikea löytää!

Terveisin Saija Korpijärvi

Minun ''tupla-kreikkalaiseni''

Minun ”tupla-kreikkalaiseni”

PS. Tätä tekstiä raapustaessani, minun omat Kreetan hedelmät ovat nauttineet, Suomen viimeisistä auringon säteistä, kotisohvallani maaten. Mutta nyt me lähdemme yhdessä raikkaaseen ulkoilmaan haistelemaan uusia tuulia ja katsomaan olisiko ystävämme Zina (sekin ex­ kreetalainen) jo myös päiväkävelyllään. Kreetan tuttujahan on aina niin kiva moikata!

Marssimassa eläinten puolesta 15.3.2015

unnamed (6)

Yhteistuumin Hanian filozoikos Sillogos ja Noah’s Ark järjestivät  Aria Anastasakin aloitteesta  mielenilmaisun Hanian kaupungin kulkukoirien ja –kissojen puolesta tänään, sunnuntaina.

Päätös kokoontumisesta tehtiin vasta keskiviikkona, ja silti meitä eläinten ystäviä oli paikalla muutamia kymmeniä. Tapaaminen oli venetsialaisessa satamassa Santrivani-aukiolla. Rinta rinnan kreikkalaisia, englantilaisia, ruotsalaisia, saksalaisia, amerikkalaisia ja suomalaisia, siis meitä hanialaisia. Jaoimme tiedotteita aukiolla ja kävelimme satamassa ja vanhan kaupungin kujilla. Olin iloinen, sillä ihmiset, paikalliset, suhtautuivat myönteisesti sanomaamme! Toivo elää kokonaisvaltaisesta kurjimuksesta huolimatta!

unnamed (5)

Kevät koittaa, turistit saapuvat iloisina nauttimaan saaremme luonnosta ja arkelogiasta, auringosta ja merestä. Jokakeväinen trobi, häpeä, on, että saadakseen loma-alueen ja kaupungin keskustan – omasta mielestään – siivottua, ihmiset myrkyttävät kulkukoiria ja –kissoja, ajatellen, että ne tuovat huonoa mainosta kaupungille!! Niin kuin tuovatkin. Poissa silmistä, poissa mielestä. Mutta mitäpä lomalaiset sanoisivat, jos tietäisivät tästä ”siivoustavasta”!?

unnamed (4)

Yhdistyksemme jäsenen Riinan koira Bella oli viime viikolla hänen ystävällään hoidossa, ja pääsi valitettavasti karkuun. Ei ehtinyt kulua kahta tuntia, kun koira oli kuollut syötyään myrkkyä. Silke Wrobellin tullessa paikalle, oli koira menehtynyt.

Maijan kanssa ulkoilu täällä kaupungissa on kidutusta, koko ajan silmä kovana pitää seurata, ettei vain nappaa mitään suuhunsa. Kuonokoppa pitäisi laittaa koiralle, ettei ulkoilukin olisi täyttä stressiä.

 

Harkitse tarkkaan ennen kuin myrkytät, 5 vuotta vankeutta, sakkoja 15,000 € asti.

Harkitse tarkkaan ennen kuin myrkytät, 5 vuotta vankeutta, sakkoja 15,000 € asti.

Reetta

Ranta Sunista Santa Runiin

Ensimmäistä kertaa kokoonnuimme organisoituneesti Tapanin-päivän uinnille Nea Horan rantaan. Vaikka asiasta oli ilmoitettu jäsenkirjeessä ja yhdistyksessämme on kunnon talviuijia, pilvinen sää taisi säikäyttää monet, jotka muuten olisivat kyllä tulleet. Onneksi taasen tätä Suomen laittamista kartalle olivat muutamat uhkarohkeat meikäläiset puolustamassa.

Urheat suomalaiset uijat Nea Horan rannassa.

Urheat suomalaiset uijat Nea Horan rannassa.

Niin kolmehan meitä oli: Jussi, Inge-Maj ja Minna. Vesi oli hiukan kylmähköä, mutta onpa tuota uitu kylmemmässäkin.

Seuraavana päivänä oli sitten Santa Run, joka järjestettiin neljättä kertaa Haniassa. Tapahtumalla kerätään rahaa hyväntekeväisyyteen, lähinnä kaupungin vammaisille lapsille. Kovin montaa ei yhdistyksestä osallistunut, olisimme toivoneet runsaampaa osaanottoa. Paikalla olivat kuitenkin Inkku, Jussi (Reetan edustajana) ja Arja A, joka oli tuonut kaksi ruotsalaistakin tueksi, Minna tyttäriensä ja heidän kavereiden kanssa.

 

Jussi ja Arja miettivät juoksutekniikkaansa.

Jussi ja Arja miettivät juoksutekniikkaansa.

 

Minnan porukka valmiina kisaan.

Minnan porukka valmiina kisaan.

Kaikkiaan meitä oli yli 5 000 Santaa juoksemassa, tosin askeltakaan en juossut. Osallistujamäärä oli ennätysmäinen ja voin sanoa, että meitä oli todellakin PALJON.

Ja tässä on näkymä vain yhteen suuntaan.

Ja tässä on näkymä vain yhteen suuntaan.

Hyvillä mielin toivotamme Hyvää Uutta Vuotta ja ens vuonna taasen!

Kirjoitti Minna