Joulukirkko
Herään unesta, luojan kiitos puhelinmyyjä erehtyi soittamaan keskellä päivää. Minä muuna hetkenä tahansa olisin kyllä sanonut suorat sanat, mutta nyt totean vain olevani kiireinen. Meillä on tänään joulukirkko ja olen luvannut tehdä voileipiä kirkon jälkeen olevaan kahvittelutuokioon Jutan luona. Aiomme käydä läpi myöskin kuulutustekniikkaamme vuosijuhliin Jutan kanssa ennen kirkkoa.
Sivelen kevytlevitettä leiville ja huomaan ostaneeni tummaa leipää liian vähän. Tungen tarvikekassiin varmuuden vuoksi vielä näkkäripaketin. Pakkaan tavarat autoon; soitin ja soittimen jalat, jatkoroikka, nuottiteline ja nuotit (olin ottanut kopiot kanttorillekin lauluistamme) nuottikansio, ja paljon leipien tekoon tarvittavaa. Olin ostanut riisikakkuja ja leiponut gluteiinittoman vaniljan makuisen kakun edellisiltana.
Lähden matkaan. Lähetän Arjalle, jonka otan kyytiin Kalamakista, viestin. Olen jo hiukan myöhässä. Kurvatessani Arjan kotiin muistan unohtaneeni voileivät jääkaappiin. Ääähhh. Arja kyytiin ja käännän suunnan takaisin Agia Marinaan.
Kun vihdoin pääsemme Jutan luokse olemme jo pahasti myöhässä aikataulusta. Jätän Arjan ja Jutan viimeistelemään voileipiä ja painelen tukka putkella kappeliin. Päivi siellä näkyykin jo odottavan. Inkku saapuu papin (Pertti Hell) ja kanttorin (Ville Karhula) sekä heidän vaimojensa kanssa. Aloitamme iänikuisen kokeilun kanttorin kanssa: Miten tämä nyt taasen toimiikaan. Kirkon uruista saamme vain surkean äänen, joten päätämme ottaa yhdistyksen urkuharmonin taas käyttöön.
Harjoittelemme laulut: Heinillä härkien kaukalon, Me käymme joulun viettohon ja Vuosi vanha vaipui hautaan. Kappelissa on upea akustiikka. Kokeilemme kanttorin kanssa myös huomisen juhlan lauluja. Ihanaa kun on säestys. Huomaamattamme kirkkoon on tullut kansaa ja kellokin on jo seitsemän; aika aloittaa jumalanpalvelus. Se etenee normaalisti, välillä kuoro laulaa ja välillä laulamme yhdessä. Lopussa laulamme kauneimmat joululaulut. Äänemme kiirivät kappelin kupolikatossa ja sieluni valtaa rauha, on hyvä olla.
Lähtiessämme huomaan Inkun jääneen jyskyttämään ovea. Voi ei, vetäessään oven kiinni kappelin avaimet jäivät lukkoon sisäpuolelle. Alkaa suunnaton sähellys. Soitellaan sinne ja tänne, tarvitsemme lukkosepän avaamaan oven. Lukkoseppä saapuukin, mutta ovi ei aukene hänenkään konsteilla. Sitten soitellaan jo katolisen kirkon papille, onko kenties vara-avainta. Hänen äänestään kuuluu ihan selvästi; voi noita blondeja. Vara-avain on olemassa jollakulla naapurilla. Hän ei ole paikalla, mutta lupautuu tulemaan aamulla aukaisemaan kappelin oven. Lähdemme vihdoinkin kahville Jutan luo.
Toisille, jotka olivat menneet edellä, näyttää kelvanneet voileivät ja muut tuomamme antimet. Ryystän kahvia ja keskustelen toisten kanssa. Juttelu on leppoisaa ja kulkee omia vapaita polkujaan. Puoli yhdeltätoista huomaan olevani jo aivan poikki ja tiedän huomenna olevan pitkän päivän edessä. Kerään tavarani ja Arjan autoon ja lähden kotia.
P.S Kirkko saatiin auki seuraavana aamuna ja avain palautettua onnellisesti katoliseen kirkkoon.
Kuoro laulaa. Minna ei mahtunut kuvaan.
Kirkkokansaa.
Tarijoitsijana tällä kertaa Minna
HANIAN SUOMALAISET ry. 