Aihearkisto: tapahtuneita

KOTI KAIKILLE!

”Kodittomat”,

Yhdistyksemme oli jo pitkään suunnitellut vierailua Soudassa olevalle koiratarhalle. Aina kuitenkin oli tullut jotakin estettä ja muka jotakin tähdellisempääkin tekemistä, mutta tänä vuonna laitoimme tuumasta toimeen. Päivämääräksi päätimme jo vuosikokouksessa 8.2.2017. Se oli keskiviikko-päivä ja vaikka koko viikon (lue talven) oli satanut vettä kuin aisaa ja meno oli täkäläiseksi sääksi ollut hyytävän kylmää, tämä aamu valkeni puoliaurinkoisena ja vain leppeähkön koleana, aivan kuin Ilmatar olisi meitä ja meidän suunnitelmiamme suosinut.

Kia ja koirat ottivat meidän iloisesti ”haukkuen” vastaan, ja tuliaisemme varmaan hävisivät pikimmiten nälkäisiin suihin. Olimme kuitenkin unohtaneet koirien ”karamellit”; no onneksi Kia meitä auttoi, ja saimme jakaa makupaloja iloisille, tyytyväisen tuntuisille tarhan asukeille.

Odotamme omaa kotia. Tietäisitkö sinä missä se on?

Tarhan nimi on nykyisin Souda shelter project. Siellä oli  käydessämme vielä  n. 150 koiraa, vuoden aikana n. 100 koiraa on löytänyt kodin. Tarkoitus on saada koirat adoptoitua, uusia koiria ei tarhalle oteta. Kia kertoi meille, että Saksasta sama yhdistys, joka on vuosikausia tukenut Silken työtä, ja em. tarhaa, nimeltään silloin Noah¨s Ark, tukee nyt tätä tarhaa, nimi vain on muuttunut. Tarhalla on virallisesti töissä Kian lisäksi ainakin Elizabeth Iliakis, jälkimmäinen johtaa toimintaa.

Kun tarhan koirat saadaan kaikki ”kotiutettua”, kuulemma on tarkoitus perustaa pienempi tarha. Kysymys vain on, miten se tulee onnistumaan, kun Kreikan lakien mukaan nämä vapaaehtoisten muodostamat tarhat ovat lainvastaisia.

Tarhaa johtava Elizabeth Iliakis tuli paikalle ennen lähtöämme, ja kertoi meille, että tarhan yhteistyö ent. Kreetan kodittomat Eläimet ry.:n kanssa on loppunut hänen päätöksestään. Hän sanoi, että ehkä yhteistyö voisi alkaa joskus uudestaan, jos hallitus ja puheenjohtaja ko. yhdistyksessä vaihtuvat.

Allekirjoittanut ei ollut aikaisemmin käynyt tarhalla, ja herkkä ihminen, kun on, oli totisesti jännittynyt, mitä tulee näkemään, MUTTA!! Tarhan koirat näyttivät olevan aivan tarpeeksi iloisia, heidän elinolosuhteensa olivat olosuhteet Kreetalla huomioon ottaen loistavat, oli ruokaa, puhtautta, hellyyttä, uusia tiloja rakennettiin. Hienoa!!

Tästä vierailusta kirjoittaminen on kevään kiireiden vuoksi jäänyt unholaan, ja nyt, on uudet tuulet puhaltamassa: Kreetan kodittomat eläimet ry. on lopettanut toimintansa, on kaksi uutta yhdistystä, Hard Luck Paws ja Argos, Animal Rescue Greece. Näillä kahdella uudella yhdistyksellä on yhteisiä avustuskohteita, mutta erona on se, että ensimmäinen, siis Hard Luck Paws tukee Silkeä =Noah¨s Ark, jälkimmäinen eli Argos, Animal Rescue Greece, Souda Shelter projectia, jonka perustaja on Silke Wröbel.

Me Hanian Suomalaiset ry. toivomme, että aina ja kaikessa olisi ollut ja tulisi nyt jatkossakin olemaan eläinten etu.

 

Piirtänyt Reetta 18.4.2017

Kuvat Minna

Tuliaisemme.

P.S. Saimme kerättyä keskuudestamme 70 kg kuivamuonaa, 8 litraa yleispesuainetta ja ison kassillisen peitteitä.

SE ON OLLUTTA, MIKÄ ON MENNYTTÄ

Fluriin sai Ann-Sofie

Fluriin sai Ann-Sofie

Toimintakertomus

VUOSI 2016

Hanian Suomalaiset ry:n vuosikokous pidettiin 31.1.2016 Minna Pirilän kotona Agia Marinassa. Paikalla oli 11 jäsentä. Kokous oli laillinen ja päätösvaltainen. Hallituksessa jatkoivat vuotta aiemmin valitut Inge-Maj Lassfolk-Tsontos, puheenjohtaja, Minna Pirilä, varapuheenjohtaja, Jutta Evokari, rahastonhoitaja, Jussi Wahlgren, media- ja viestintäsihteeri, Arja Aarnio, sihteeri. Varajäseninä jatkoivat Reetta Oksalampi-Kokkinakis ja Eija Ellinas. Reetta toimi kesäkuukaudet varasihteerinä.

Hallitus kokoontui vuoden aikana 11 kertaa.

JUHLAT

  1. Ystävänpäivää vietettiin Inge-Majn luona 13.2.2016. Samalla juhlittiin illan emännän syntymäpäivää. Kuoro lauloi ja kakku oli komea. Meitä oli paikalla kaikkiaan 14 henkeä.
  2. Naisia juhlittiin 8.3.2016 Kertos-tavernassa Nea Horassa. Hanian suomalaisen teatterin ensiesitys viihdytti meitä: Minna ja Päivi U. esittivät hauskan sketsin. Yhdistys jakoi ruusuja 11 naiselle.
  3. Vappua ja äitienpäivää juhlittiin 6.5.2016 Tsaliki-tavernassa.
  4. Juhannusjuhla pidettiin 24.6.2016 Tsaliki-tavernassa.
  5. Suomalaisten joulujuhlan näyttämönä 27.11.2016 oli Kentro Kanaria. Meitä oli paikalla yli 80 henkeä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli runsaasti, ohjelmaan oli paneuduttu, totisesti hieno juhla.
  6. Itsenäisyyspäivää vietettiin ennakkoon 5.12.2016 Blow´ssa. Paikalla oli 10 henkeä. Soitettiin isänmaallista musiikkia, ja kunniakonsulimme tarjosi meille yhden juoman ja joulutorttuja.

RETKET

  1. Sunnuntaina 24.1.2016 EOS Chanionin patikkaretkelle osallistuivat Minna, Jutta ja Jussi. Vaellus suuntautui Gouverneton luostarilta kohden Katholikota, paluu rantojen kautta.
  2. Sunnuntaina 7.2.2016 Minna ja Jutta olivat jälleen EOS Chanionin retkellä. Tällä kertaa matka jatkui Rethymnonista Agios Konstantinokseen ja Valsamoneroon.
  3. Yhdistyksen jäsenet olivat 9.2.2016 opastetulla kierroksella El. Venizelosin museossa, joka oli vihdoinkin avattu remontin jälkeen. Yhdistys maksoi osallistujien sisäänpääsyn. Museosta jatkoimme Jutan luokse lettukesteihin laskiaistiistain kunniaksi.
  4. Lauantaina 19.3. tutustuimme Bysanttilaiseen museoon ja Arkeologiseen museoon. Kulttuuripitoisen kierroksen jälkeen nautimme brunssin La Bóheme -kahvilassa.
  5. Olimme retkellä Kasvitieteellisessä puistossa, Botanical Park, 9.4.2016. Mukana oli 9 jäsentä. Minna on tehnyt retkestämme hauskan videorunon, joka on nähtävissä blogissamme. Sitä on katsottu 124 kertaa.
  6. Odotettu Gavdoksen-retki toteutettiin 3.-5.9.2016. Matkassa oli mukana Suomen jäseniämmekin, yhteensä osallistujia oli kahdeksan. Kaksi uuttakin kalastimme jäseneksi sillä matkalla, niin hyvän kuvan saivat yhdistyksestämme. Yhdistys sponsoroi osallistujia 15 eurolla; tarkoitus oli, että se käytetään illalliseen, mutta yhteistuumin päätimme maksaa sillä retken Tripitiihin, Euroopan eteläisimpään kohtaan. Matkaan oli valmistuttu hyvin, Hanne piti esitelmän saaresta, Reetta täydensi. Järjestelyistä huolehti Reetta. Ensi keväänä taas!!
  7. Mesavliasta Delianaan vievän rotkon vaelsimme 13.11.2016. Yhdistys maksoi jäsentensä bussimatkan. Ensimmäinen pysähdys oli Plataniaksen yläkylässä, jossa tutustuimme saksalaisten tekemiin tunneleihin, jotka ovat nyt museona. Rotkovaelluksen jälkeen nautimme lounaan Farangi-tavernassa. Meitä oli 9 yhdistyksen jäsentä ja 10 ruotsalaisten yhdistyksestä. Tällaisia lisää!

HARRASTUSTOIMINTA

  1. Kirjamme Tarinoita paratiisista? ilmestyi huhtikuun alussa 2016. Kirjat myytiin loppuun joulukuun alkuun mennessä. Uusi tilaus, 100 kpl, toimitettiin joulukuun puolella. Tähän mennessä kirjaa on mainostettu vain harrastelijamaisesti. Uuden painoksen myötä on suunnitteilla ammattimaisempaa mainontaa.
  2. Hanian suomalainen teatteri perustettiin 11.2.2016. Perustajajäseniä oli viisi. Tarkoitus on esittää Jussin näytelmä Suomi 100 -juhlassa Rethymnonissa marraskuussa 2017. Ryhmä kokoontui 12 kertaa vuoden aikana.
  3. Yhdistyksen kuoro Kirkuvat kaunottaret osallistui 9.-11.12.2016 kuoroleiriin Rodoksella. Yhdistys ja Suomi-seura myönsivät tähän tapahtumaan apurahaa. Kuorolaiset järjestivät lisäksi arpajaiset joulujuhlassa.
  4. Eija Ellinaksen tekemä video koulun ja yhdistyksen toiminnasta 20 vuoden aikana oli tarkoitus myydä yhdessä novellikokoelmamme kanssa tai erikseen, mutta samanaikaisesti kirjan kanssa. Harmillisten erimielisyyksien ja viivästymisen takia video on jäänyt myymättä. Koululaiset ovat saaneet omat kappaleensa, vuonna 2017 jokainen jäsenmaksunsa maksava saa itselleen yhdistykseltä lahjaksi videon muistoksi työntäyteisiltä, mutta inspiroivilta vuosilta ystävien kanssa.

HYVÄNTEKEVÄISYYS

  1. Hyväntekeväisyyskonsertti pakolaisten hyväksi järjestettiin Haniassa kauppahallilla 26.3.2016; yhdistys osallistui 50 eurolla, minkä lisäksi henkilökohtaisen panoksensa antoivat viisi jäsenistämme. Saimme kerättyä/ostettua pussikaupalla tarpeellista, hyödyllistä tavaraa.
  2. Santa Runiin osallistui muutama yhdistyksemme jäsen; laiskemmat istuivat sataman kuppilassa nauttien suhteellisen kauniista päivästä ja ihaillen joulupukkien hyörinää maalla, merellä ja ilmassa.

JÄSENTAPAAMISET

  1. Lauantaina 23.1.2016 kokoonnuimme brunssille La Bóheme -kahvilaan.
  2. Hallituksen kokousten jälkeen on ollut neljä jäsentapaamista.
  3. Joulutortut joulujuhlaan leivottiin Arja A:n luona 21.11.2016.
  4. Joululöylyt otettiin 21.12.2016 Fitness Energyn saunassa ja iltaa jatkettiin Me nou & krasi -tavernassa Nea Horassa.

MUSIIKKIA JA TAIDETTA

  1. Tapaaminen Merja Tuominen-Gialitakin kirjoittajaryhmän kanssa venetsialaisessa satamassa 21.4.; jäsenemme Maarit oli ryhmän ohjaaja, yhdistyksestä olivat paikalla Jutta, Jussi ja Reetta. Muutama kirjakin myytiin ja saimme lahjaksi ryhmänjohtajalta Taija Tuomiselta hänen kirjoittamansa kirjan ”Minusta tulee kirjailija”.
  2. Eija Ellinaksella oli kahden muun taiteilijan kanssa näyttely, jonka avajaiset olivat 6.6.2016.
  3. Vamoksessa Heikki Salo & kumppanit musisoivat 14.5.2016.
  4. Tiistaina 30.8.2016 oli ohjelmassa laulantaa Jussi Pirilän säestyksellä Alexandra Beachillä Agia Marinassa.
  5. Rebetikaa ja ”Heikki Saloa” kävimme kuuntelemassa Vamoksessa 23.9.2016. Yhdistys järjesti bussikuljetuksen tapahtumaan omakustanteisesti.
  6. Vuoden mittaan vietettiin monta karaokeiltaa Hotshotissa.
  7. A.M:ssa oli näytteillä 28.11.-17.12.2016 suomalaisten arkkitehtien, mm. Alvar Aallon, Kreikkaan liittyviä piirustuksia ja valokuvia. 14.12. kävi yhdistyksen jäseniä tutustumassa tähän pienimuotoiseen näyttelyyn. Sen jälkeen istahdettiin iltapalalle Kolomboon.

SUOMI-SEURAN APURAHAT

  1. Keväällä 2016 saimme Suomi-seuralta media-apurahaa lyhytfilmin Hanian suomalaisista kääntämiseen ja tekstittämiseen kreikaksi. Hallitus katsoi kokouksessaan 30.9.2016, ettei se näe tarvetta lyhytfilmin käännättämiseen. Rahat palautettiin Suomi-Seuralle.

Keväällä anottiin myös kuoron Rodoksen matkaan apurahaa.

  1. Syksyllä anottiin apurahaa Luovan kasvun seminaaria varten. Seminaari järjestetään maaliskuussa 2017 Kreikan ja Kyproksen Suomi-koulujen opettajien ja muiden suomalaisten tapaamisen yhteydessä. Ohjaajana toimii Iida Liitiäinen.
  2. Syksyllä anottiin myös Suomi 100 -tapahtumiin liittyen apurahaa, joka käytetään Itä-Kreetalla asuvien suomalaisten matkaan 100-vuotisjuhlaan.
  3. Arja A. tapasi Leena Isbomin Suomi-Seurassa 19.5.2016 ja luovutti hänelle 2 kappaletta kirjaamme ja samoin 2 kappaletta DVD:tä ”selvitysten liitteinä”

 

BLOGI

 

Blogissamme on ollut ennätysmäärä kävijöitä tänä vuonna 6797. Vertailun vuoksi tähän kävijät alusta lähtien,

 

2012             628               2015    4 144

2013          2 105               2016    6 797

2014          4 921

 

MOT

Yhdistys teki viime vuonna ja parinkin viime vuoden aikana lujasti töitä, saanut paljon aikaan. Nyt on uuden hallituksen valinta edessä. Kaikki mukaan jatkamaan tätä monipuolista työtä ja harrastamista ja aktiivisesti osallistumaan myös päättämiseen ja aktiivitoimintaan!!

Haniassa 29.1.2016

Reetta ja Arja

Arja A:n tarjoamaa.

Arja A:n tarjoamaa.

JOULUA KOHDEN

Tänä vuonna aloitimme jouluun valmistautumisen hyvissä ajoissa. Joulujuhlamme päätimme viettää jo marraskuussa, tarkemmin sanottuna (tai kirjoitettuna) 27.11.2016. Kuorolla oli matka Roodokselle joulukuun alussa ja muutamat meistä katosivat sitten muuten vaan pitkin maailmaa.

Paikkaa piti miettiä hiukan pitempään, pitihän arvioida osallistujien määrä: liian pieni paikka on epämiellyttävän ahdas, liian suuressakin on omat riskinsä. Lopulta päädyimme isoon juhlapaikkaan Kentro Kanariaan, ihan poliisiaseman vieressä.

Työt jaettiin keskenämme (suomikoulu piti huolen pipareista). Ritva teki lanttulaatikkoa (bataatista tietenkin, eihän täältä mitään lanttuja löydy), Arja A teki imelletyn perunalaatikon. Molemmat tekivät paljon laatikoita, niitä riitti ja ne olivat HYVIÄ! Tarkistin maun useamman kerran.

Glögin tein Mirjamin kanssa, alkaa ollakin jo perinne. Sitäkin maistelimme useamman kerran. Laaduntarkkailu on tärkeää. Alkoholittoman glögin teki Arja K. Sen laatua en muistanut tarkistaa, mutta siitä päätellen miten lapset sitä joivat, on senkin täytynyt olla hyvää. Arja K teki myöskin kastikkeen rosollille, sekä ruoti ne sillit siihen.

Tortut leivoimme talkoilla Arja A:n luona. Minä keitin luumutäytteen aikanaan Onervalta saamani ohjeen mukaan sekä ostin valmistaikinat. Leipomaan tulivatkin sitten Arja A:n ja minun lisäksi Inge-Maj, Ann-Sofie sekä Päivi A. Tällaisilla tomerilla emännillä ei kauaa nokka tuhissut, kun tortut oli jo laitettu.

Ohjelmalehtinenkin tuli tekaistua kaiken hulinan keskellä.

img_1076

img_1077

Ohjelma pyörähti käyntiin klo 12.40. Jutta toivotti juhlijat tervetulleeksi suomeksi ja minä lähinnä käänsin sitten kreikaksi. Ensimmäisenä puheenvuoron sai meidän kunniakonsuli Inge-Maj. Hänellä olikin asiantuntevaa apua puhetta pitäessään.

img_1080

Sitten lavalle pääsi Hanian Suomalainen teatteri. Jos ei lasketa minun ja Päivi U:n esitystä naistenpäivänä, oli tämä useamman esiintyjän ensimmäinen kerta näyttämöllä. Jussimme oli kirjoittanut näytelmän. Minä tietenkään en voinut vastustaa kiusausta ja riimittelin hiukan lisää, Jussin luvalla tietenkin.

Minun (leipuri) lisäkseni näyttämöllä oli, esiintymisjärjestyksessä Anna-Sofia (leipurin apulainen), Päivi U (sähkömies), Ritva (putkimies), Pauli (nuohooja) ja viimeisenä, mutta ei vähimpänä pikkuinen Eveliina (tonttu).

img_1081

Lavastus oli minun käsialaani. Puvustuksessa mentiin lähinnä niillä mitä kotoa löytyi. Näytelmän teko oli hauskaa, uskon muidenkin mielestä olleen.

img_0912

Meidän jälkeen tuli Retyläisten vuoro. Ensin katsomon kanssa vuorovaikutteinen joulutarina ja sitten Tiernatytöt.

img_1083

Jouluevankeliumin luki meidän puolalais-kreikkalainen suomenkieleen hullaantunut Paulimme. Tosi selkeästi hän lukikin. Hyvä Pauli.

img_1085

Lavalle pääsi sitten Hanian kuoro, Kirkuvat Kaunottaret joulutunnelmaa kohottamaan. Lauloimme Ilosanoman, Glorian sekä Tuikkikaa oi joulun tähtöset. Minun pöydästä tuli meille kovasti kehuja. Miten muualla?

img_1084

Sitten päästiin syömään. Talon puolesta olivat tehneet rosollin, salaattia, pinaattipiirasta, porkkanalaatikkoa, uunissa paistettua perunaa sekä uunipossua. Ruoka täytti kaksi tärkeintä kriteeriä, oli hyvää ja sitä oli riittävästi.
Ruokailun jälkeen tuli vielä Hanian suomikoulun ohjelma. Mitäpä joulujuhla olisi ilman ihania lapsukaisia.

img_1086

Tulihan se joulupukkikin meidän riemukkaaseen juhlaamme. On niin hauskaa katsoa lasten onnesta, ihmetyksestä ja innostuksesta loistavia kasvoja. Pukilla oli pari tonttua apulaisena, pienempi ja isompi sellainen. Tervetuloa taasen ensi vuonna, mutta muistathan että silloin ollaan Rethymnonissa?

img_1087

Kahvit vielä jaksettiin pukin käynnin jälkeen juoda ja hiukan glögiä. Muistutimme kyllä loppusanoissa, että rattiin ei mennä glögi-huuruissa, saatikka muissakaan huuruissa, ettei juhlailo muutu suruksi.

Illan aikana kuoro myi arpoja saadakseen matkarahaa Rodokselle. Kuorolaiset kiittävät kaikkia osallistuneita, lahjoittajia sekä arvan ostaneita!

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta toivovat Hanian suomalaiset.

Tarinoi Minna

Kuvat Päivi A

 

Perinteinen Gavdoksen retkemme

Euroopan eteläisin kärki

Euroopan eteläisin kärki

GAVDOS – KALYPSON SAARI

(Lähdeteksti ja liitteet: Wikipedia, ExploreCrete, Hanne, Anu, Reetta)

Hanian suomalaiset ry:n 8 jäsentä rantautui Gavdosiin 3.9.2016 kuten Ithacan kuningas Odysseus kotimatkallaan Troijan sodasta. Meidän aikamme saarella ei kuitenkaan kestänyt seitsemää vuotta vaan ainoastaan n. kaksi vuorokautta.

Gavdos sijaitsee Välimereen kuuluvassa Libyanmeressä Kreetan eteläpuolella. Saari kuuluu Hanian lääniin ja muodostaa yhdessä läheisen Gavdopoulan saaren kanssa Gavdoksen kunnan. Pinta-alaa saarella on noin 30 neliökilometriä ja sen korkein kohta kohoaa noin 370 metrin korkeuteen merenpinnasta. Saari on kymmenisen kilometriä pitkä ja enimmillään viitisen kilometriä leveä. Gavdoksella sijaitsee Euroopan ja samalla EU:n eteläisin paikka, Tripitin niemi (34°48.07′N, 24°007.35′E ). Saarelta on matkaa Kreetan etelärannikolle 50 kilometriä ja Pohjois-Afrikan rannikolle noin 200 kilometriä. Meren syvyys Gavdoksen ja Kreetan välillä on 1 – 1,5 kilometriä, mutta saaren eteläpuolellaon jopa 2 kilometrin syvyisiä kohtia.

Gavdoksella on ollut asutusta neoliittiseltä kaudelta lähtien ja Gavdopoulan saarelta on löydetty merkkejä minolaisesta asutuksesta. Egyptiläiset veivät saarelta setriöljyä laivojensa huoltamiseen ja muumiointia varten sekä suolaa.

Gavdoksen historiassa saarta ovat hallinneet mm. Rooma, Bysantti, Venetsia, Turkki ja arabimerirosvot eli saraseenit, joista on johdettu Sarakiniko-rannan nimi.

Saaren väestö on n. 50 henkilöä ympäri vuoden, mutta kesäkaudella useita tuhansia. Tästä huolimatta saari on edelleen tärkeä levähdyspaikka muuttolinnuille Euroopan ja Afrikan välillä.

Tiedonjanoisille suurenmoisia lähteitä ovat mm.:

https://fi.wikipedia.org/wiki/G%C3%A1vdos

http://kreeta.info/kohteet/saaret/gavdos/perustiedot

http://www.gavdosisland.gr/en/

http://www.cretanbeaches.com/en/islands-and-islets-around-crete/gavdos-island

vuohi

Hotellimme patiolla lauantaina puolenpäivän maissa, huoneita odotellessa lounastimme me kuin myös muut vieraat. Samalla pidettiin pieni tiedotustilaisuus, jossa Reetta kertoi saaren mytologiasta/historiasta ja Hanne pieniä pätkiä suoraan lyhentäen/suomentaen yhdistykselle lahjoittamastaan kirjasta ”Gavdos the Emerald of the Greek South” of Chrisostomos Stefanakis.

patio

Iltapäivällän vapaa-ajalla tutustuimme kohteessa oleviin beach boutiqueihin, tavernoihin ja minimarketin valikoimiin. Pari ryhmämme jäsentä Kalypson innoittamina esittivät näyttävästi vedenneitoja…

unnamed

 

Sunnuntaiksi olimme sopineet matkasta Tripitille. Yhdistykselle suuret kiitokset tämän unohtumattoman matkan sponsoroinnista. Kapteenimme Yannis hoiti niin maamatkan Sarakinikosta Karavehen ja takaisin kuin myös merimatkan Karavesta Tripitin niemenjuurella sijaitsevalle rannalle. Unohtumatonta meille kaikille tulee olemaan niin laivasta rantautuminen eri vaiheineen kuin myös Tripitin tuolille kipuaminen. Hurraamme kaikille kolmelle rohkealle yhdistyksen jäsenelle!!! Tripitin niemi innoitti meitä useasti lauluun Tipitii ja laulu iloisessa ryhmässämme raikui muutenkin yhteisissä hetkissämme.

p1060181

Molempina iltoina söimme Sarakino-rannan tavernoissa, jotka tarjosivat paikallisia herkkuja mm. vuohta kahdella eri tavalla ja erikoismaininnan saa uskomattoman herkullinen fava! Jo yksistään favan vuoksi kannattaa tehdä tämä meille jo perinteinen Gavdoksen matka!

Maanantaina luovutimme huoneet kansainväliseen tapaan,ajoimme bussilla satamaan, josta lippujen oston jälkeen Samaria I:llä Souyaan.

p1060149

 

Paluumatkalla Gavdosista delfiinit saattelivat laivaamme. Jotkut onnekkaat ehtivät niitä bongata ja jopa kuvatakin.

 

Kirjoitti Hanne, kuvat Hanne ja Anu

 

Mitäs me kuldurellit

Tämäkin on jo vähän vanhaa tarinaa, mutta kun Saija saapui Suomesta maaliskuussa, halusimme tavata tietenkin häntä. Mutta mitäpä tehdä? Jotakin kivaa piti keksimän. Vihdoin sovimme tapaavamme lauantaina 19.3. klo 10.00 aamulla San Salvatoren kirkon edustalla, joka löytyy numerosta 82 Theotokopoulou-kadulta. Kirkossa on Hanian Byzantin ja sen jälkeisen ajan kokoelma. Itse kirkko on pieni ja tunnelmallinen. Täynnä historiaa.

Esittelylehden etusivu.

Esittelylehden etusivu.

Kirkosta me kuldurelliset ihmiset jatkoimme Hanian arkeologiseen museoon Halidon katu 30:een.

Minna, Päkä, Reetta ja Miki, Maarit ja Inge-Maj

Minna, Päkä, Reetta ja Miki, Maarit ja Inge-Maj

Molempia museoita voimme suositella lämpimästi.

Arkeologisesta museosta menimme sitten viereiseen Bohemeen kahville ja pikkupurtavalle. Sinne saapui Saijakin sitten. Kulttuuri loppui siihen ja alkoi kuulumisten tenttaaminen. Oli kiva nähdä sinua Saija.

Muistiin pisti Minna

 

Hyvä antaa vähästäänkin…

Ehdotin yhdistykselle, että osallistumme Haniassa järjestettävään hyväntekeväisyysmusiikkitapahtumaan, jonka ”erilainen” pääsymaksu oli, että jokainen resurssiensa mukaan tuo jotain apua pakolaisille.

Hallitus heti kannatti ehdotustani, ja sain luvan, että ostamme yhdistyksen tiliin n. 50 eurolla monipuolisesti pakolaisille tarvikkeita. Yhdistys focusoi naisiin, lapsiin, ja kassit täyttyivätkin lasten  vaipoista, terveyssiteistä, pesuaineista, kosteuspyyhkeistä, hammasharjoista jne.

20160320_102612

Yksityisesti tällä kertaa osallistui myös viisi yhdistyksen jäsentä. Olin juuri lukenut ko. viikolla, että yksi suomalainen avustustyöntekijä oli eräänä päivänä Ateenassa saanut puhdistettua ja lääkittyä 10 pikkuvauvan pyllyt… Voi, mikä tuska siellä äideillä varmaan on, kun vauvat itkevät likaisina, ja pyllyt tulehtuvat.

20160320_175742

40 000 kiloa apua saimme me hanialaiset kokoon lähetettäväksi mantereelle hädänalaisille pakolaisille, jotka ovat joutuneet kauhusta toiseen.

20160320_194015

Välittäminen on vähintä, mitä voimme tehdä.

Kirjoitti Reetta

PÄIVÄSTÄ PÄIVÄÄN.

Jopas tuo aika kuluu. Ystävänpäivää juhlittiin ja naistenpäivääkin. Onhan sen kivaa, kun ehtii juhlia, mutta aikaa tähän rustailuun ei juurikaan tahdo löytyä. Eli minä Minnahan se täällä taasen.

Aloekin kukkii jo.

Aloekin kukkii jo.

Kevätkin on jo pitkällä. Mutta siis niistä juhlista.

Ystävänpäivää vietimme lauantaina 13.2.2016 puheenjohtajamme kotona, juhlistaen samalla hänen syntymäpäiväänsä. Paikalla meitä oli monta hyvää ystävää ja hyvännäköistä naista. Kuoro lauloi kappaleet You are my sunshine ja Sulle näin tervehtäin. Piti olla kolmiäänisenä, mutta kun Eija oli sairas, niin laulettiin vain kaksiäänisesti.

Ruokaa oli paljon ja se oli maittavaa. Vyöt paukkuivat ruokailun päätteeksi.

Arja A kuvasi näin mehevästi Inkun. Minna kuolaa taka-alalla.

Arja A kuvasi näin mehevästi Inkun. Minna kuolaa taka-alalla.

Ilta oli taasen niitä onnistuneimpia illanviettojamme. Kiitos vielä kerran Inkku. Na ta ekatostiissis.

Naistenpäivä oli 8.3. Ja juhlapaikkana oli pieni taverna Nea Horan rannassa. (Laittaisko joku kommenteissa sen nimen, kun taasen unohdin.) Paikalle meitä kokoontui kymmenkunta naista. Pienen viivästyksen jälkeen pääsi estraadille juuri perustamamme näytelmäryhmän kaksi edustajaa esiintymään. Eli opintonäytteen näyttelemisestä tekivät Päivi ja Minna.

Päivi, ei sun pitänyt nauraa tässä kohtaa.

Päivi, ei sun pitänyt nauraa tässä kohtaa.

Homma oli, ainakin minun mielestä, niin hauskaa, etten muistanut jännittää kuin noin kaksi sekunttia alussa.

Kuoro lauloi kappaleet: Jo nostakaamme malja (kaanon) ja Sailing (kaksiäänisesti).

Ritva, Päivi, Minna, Inkku ja Eija esittävät Jo nostakaamme malja.

Ritva, Päivi, Minna, Inkku ja Eija esittävät Jo nostakaamme malja.

Puuttuvat kuorolaiset olivat Arja K, joka toipuu lonkkaleikkauksesta ja Marianne, joka oli Suomessa käymässä.

Esitysten päätteeksi söimme. Juttua riitti pitkälle iltaan. Paikalla oli myös elävää muskiikkia tavernan puolesta.

Näytekappale kirjastamme kiersi myös keskuudessamme.

Who´s the lucky bi**h?

Who´s the lucky bi**h?

Et semmosia kuulumisia tällä kertaa. Toivottavasti teilläkin oli hyvät ystävän- ja naistenpäivät.

Terveisin Minna

 

Voiko tämä olla totta!!

On se! Olemme perustaneet 11.2.2016 Hanian suomalaisen teatteriryhmän, jonka
päämääränä on esittää täällä Kreetalla, Suomen 100vuotisjuhlilla näytelmä. Näytelmä kotimaamme itsenäisyydestä kirjoitetaan naisnäkökulmasta, ja… kirjoittaja ja samalla teatteriryhmämme vetäjä on MIES, Jussi Wahlgren.

Ohjaajamme Jussi.

Ohjaajamme Jussi.

Tänään meillä oli toinen tapaaminen, ja ihan puhkun ylpeydestä. Kohta on
novellikokoelmamme myynnissä, DVD yhdistyksen ja koulun 20 vuotiselta taipaleelta on viittä vaille valmis myös. Seuraavaksi on suunnitteilla DVD:n tekstitys kreikaksi. Saapa nähdä, kuka keksii, että novellikokoelmakin pitää kääntää toiselle ”kotimaiselle”. No, siinähän se tuli jo keksittyä! Onneksi meillä on Suomiseura, joka meitä kannustaa, ja antaa apurahoja näihin meidän kunnianhimoisiin projekteihimme.

Me, tusinan verran naisia, jotka aktiivisesti olemme yhteydessä, ja teemme yhdessä, olemme kotoisin eri puolilta Suomea. Tuskin olisimme tavanneet, ja ystävystyneet, ja näin aikaansaavia olleet, ellei meitä yhdistäisi tämä toinen kotimaamme. Niin erilaisia olemme, niin erilaiset vahvuudet meillä on, vaan todella loistavasti täydennämme toisiamme. Siksi olemmekin vuosien varrella saaneet paljon aikaan, ja siis olleet Suomen lähettiläitä täällä Kreetan saarella, aina valmiina yhteistyöhön myös paikallisten kanssa.
ΚΑΙ ΑΝΟΤΕΡΑ, LIPPU KORKEALLA
Reetta

Venizeloksen kannettava gramofoni ja muita tarinoita

Halepassa sijaitseva, museoksi muutettu Venizeloksen entinen kotitalo läpikävi vastikään ison, ja monta vuotta kestäneen remontin. Nyt oli siis korkea aika käydä tutustumassa remontin tuloksiin ja niinpä me, kahdeksan kulttuurinnälkäistä yhdistyksen jäsentä vierailimme museossa laskiaistiistaina 9.2.

WP_20160213_09_46_19_Pro

Jo rakennuksen julkisivu ja piha tekivät vaikutuksen ja reilun tunnin kestäneen vierailun jälkeen olimme kaikki samaa mieltä: museo oli hyvin ja kiinnostavasti toteutettu, opas oli asiantunteva ja voimme lämpimästi suositella museota koko perheen käyntikohteeksi. Museon kolmas kerros on lähes kokonaan varattu lapsille ja lapsenmielisille. Siellä on erilaisia pelejä, tehtäviä ja muutakin ”interaktiivista” touhuamista varsinkin koululaisille.
Oppaamme Sofia kertoi meille asiantuntevasti talon historian lisäksi Venizeloksen mielenkiintoisesta ja tapahtumarikkaasta elämästä niin täällä Kreetalla, Ateenassa kuin Pariisissakin. Elefterios Venizelos syntyi Haniassa (Mourniesissa) 1864 ja Halepassa sijaitsevan talon rakennutti hänen isänsä vuonna 1880. Isä kuoli vuonna 1883 ja perhe jäi asumaan taloon, Venizelos vuoteen 1910 asti. Hän palasi Haniaan 1927, remontoi talon toiveidensa mukaiseksi, toi kaikki huonekalut Ateenasta ja ulkomailta ja asettui taloon asumaan vaimonsa Elenan kanssa. Museossa onkin nähtävillä sisustustyyliä, huonekaluja ja maalauksia juuri tuolta aikakaudelta.
WP_20160209_18_19_10_Pro
Sofian tarinoista minulle jäi mieleen etenkin Venizeloksen rakkaus kirjoihin ja kirjallisuuteen. Talon kirjastohuoneessa saimme kuulla, että hänellä oli yli 25 000 kirjaa, joista suurimman osan saksalaiset sotilaat polttivat talon edustalla olevalla aukiolla toisen maailmansodan aikana. Nyt kirjastossa olevat kirjat saatiin pelastettua tuholta halepalaisten naapurien ansiosta. Samaisessa huoneessa, tammisten kirjahyllyjen välissä oli myös vanha gramofoni ja sen päällä levy, jolla on Venizeloksen puhe vuodelta 1917. Itse musiikin ystävänä ihastuin myös pienempään, kannettavaan gramofoniin vuodelta 1920!
WP_20160209_18_24_29_Pro

1920-luvun iPod?

Pääsimme käymään myös takapihan ”autotallissa”, jossa on tallessa osa autosta, jossa Venizelos oli toisen murhayrityksensä aikana vuonna 1933. Autonrähjässä näkyi useita luodinreikiä, kuin sfakialaisissa liikennenerkeissä! Venizelos selvisi murhayrityksestä parilla haavalla, mutta hänen vaimonsa joutui sairaalahoitoon ja yksi henkivartijoista kuoli.
WP_20160209_18_47_20_Pro

Minna ja Reetta poseeraavat Packardin kyljessä. Amerikan kreikkalaiset lahjoittivat auton museolle ja se on tarkka kopio autosta, jossa Venizelos yritettiin murhata vuonna 1933.

 

Vierailun aikana tuli mieleen, että mitähän Venizelos tekisi nyt, kriisin aikana…? Nostaisiko hän Kreikan tästä suosta ja yhdistäisi kansan kuten hän teki sata vuotta sitten? Tästä ja muista aiheista jatkoimme jutustelua lettukesteillä meillä kotona, melkein museon naapurissa. Valitettavasti letut katosivat parempiin suihin niin nopeasti, ettemme saaneet kuvamateriaalia tänne blogiin!

Masokistit matkalla eli onko minulla osteoporoosi.

Sunnuntai 7. tammikuuta valkeni kylmänä, siis täkäläisittäin. Edellinen päivä oli ollut  – synkkä ja myrskyinen, mutta sunnuntaiaamuun siitä oli jäänyt jäljelle enää kylmyys ja auringon edessä uhittelevat pilvet. Aurinko kuitenkin kurkisteli välillä kuin kesän kaihooni vastaten. Tänään oli vuorossa kävely Guvernetton luostarilta Stavroksen rannalle vuorella kulkevia polkuja pitkin.

Sunnuntai aamu klo 8.30. Masokistit matkalla. Jussi oli toisessa bussissa.

Sunnuntai aamu klo 8.30. Masokistit matkalla. Jussi oli toisessa bussissa.

Guvernetton luostari on käymisen arvoinen paikka muutenkin.

Guvernetton luostari on käymisen arvoinen paikka muutenkin.

Sitten vaan matkaan ja piakkoin erkanimmekin polulta joka vie Katholikon luostarille. Suosittelemme sitäkin käyntikohteena. Katholikon luostari.

Matka jatkui meillä kuitenkin ala- ja ylämäkeen aina vuoron perään. Polku oli kivikkoista. Piti olla tarkkana miten asteli.

Yritin saada korkeuserot näkyviin tässä kuvassa.

Yritin saada korkeuserot näkyviin tässä kuvassa.

Me olimme viisaina ottaneet helpomman reitin. Nauttimaan tänne oltiin tultu, eikä rehkimään. Tauoilla söimme eväitä ja juttelimme niitä näitä, katselimme maisemia ja haistelimme luonnon tuoksuja.

Matkan varrella kävimme vanhassa kylässä. Kirkko oli puoliksi vuoren sisällä, ovi vaan ei auennut eikä avainta löytynyt.

Kirkkoja löytyy täällä vähintään Joka Paikasta.

Kirkkoja löytyy täällä vähintään Joka Paikasta.

Kylä oli lähinnä kivikasa. Tyhjentynyt aikoinaan merirosvojen pelosta. Miten tännekin on kotia rakennettu?

Kylä oli lähinnä kivikasa. Tyhjentynyt aikoinaan merirosvojen pelosta. Miten tännekin on kotia rakennettu?

 

Tässä vaiheessa jo meri näkyy. Määränpää.

Tässä vaiheessa jo meri näkyy. Määränpää.

Taukoinen tämä helpompi reitti vei meiltä neljä tuntia. Juuri sopiva aika ainakin näin vasta-alkajalle. Kuten jo mainitsin retki päättyi Stavroksen rannalle.

Täällä on kuvattu Zorbas elokuvaa.

Täällä on kuvattu Zorbas elokuvaa.

Vaellettaessa kielen kannat irtosivat ja matka taittui välillä jutellen ja välillä hiljaisuudesta nauttien. Aivot lepäsivät ja ajatus kulki omia polkujaan. Yhdessä kohtaa huomasin ajattelevani, jalkani hiukan lipsahdettua, että kuinkahan kävisi, jos oikein keikahdan. Menisikö luita poikki, mitenhän on luitteni laatu, ei kai minulla vaan ole osteoporoosia?????? Että kaikkee sitä…

Jussiiiiii. Ei se niiiiin paha reissu ollut.

Jussiiiiii. Ei se niiiiin paha reissu ollut.

Kirjoitti Minna, yx masokisteista. Muita olivat siis Jutta, Manos ja Jussi. Matkan järjestäjänä taasen Hanian vuorikiipeilijöiden yhdistys.