Keskellä talvea voi nauttia syksyn sadosta

Vaikka korona on estänyt monia yhdistyksen tapaamisia ja projekteja, ehdimme kuitenkin tavata muutaman kerran syksyllä, kun tilanne oli rauhallisempi.

Musiikki-ilta Minnan kotona.

Melkein enkelit -kuoro ei lopettanut koskaan harjoituksiaan, korkeintaan ne olivat verkossa. Mutta tuska päästä esiintymään oli jo huipussa siinä vaiheessa kun tapasimme Minnan kotona, ulkona tietenkin, 29.9.2021. Melkein enkelit tekivät itse ruuat tarjolle ja juotavaakin oli. Samalla he keräsivät muutaman euron matkakassaansa. Kuoro esitti kolme laulua: Me tou Magiou tis Mirodies (Pentozali), Sininen ja valkoinen, sekä Sinä tunteeni täytät. Välillä oli yhteislaulua ja loppupuolella oli karaokea. Illan trubaduurina toimi tietenkin Jussis, melkein Melkein enkeli hänkin. Ilta oli kaikkiaan onnistunut ja oltiin (melkein) kuin ennen.

Pnevmatikakis viinitilaan tutustuminen

Pnevmatikakiksen viinitila sijaitsee Drapaniaksen kylässä Kissamoksen lähettyvillä. Matkaan lähdimme kahdella autolla. Alkuun viinitilan poika piti meille ohjatun kierroksen viinikellareista alkaen perehdyttäen meidät viininteon salaisuuksiin. Myöhemmin viinit maistuivat, mutta painikkeeksi oli vain kreetalaista korppua. Maisemat viininmaistohuoneesta olivat kauniit.

Pnevmatikaki Winery

Me oltiin kaikki ahkeria oppilaita. Tässä kuuntelee Marianne viinisäiliön vieressä.

Viinitilalta menimme syömään läheiseen tavernaan ja jatkoimme yhdessäoloa nauttien paikallisia herkkuja ja jutellen.

Retki Palaia Roumataan

Palaia Roumata ei ole mikään uusi tuttavuus tässä blogissa. Edellinen tarina siitä löytyy tästä. Olimme kuulleet, että siellä on aktiivinen naisten osuuskunta ”Arhondissa”. Osuuskunta toimii kylän vanhassa koulussa. Lähinnä meitä kiinnostivat heidän kangaspuut. Me emme pelkästään saaneet tietoa kangaspuista, vaan myös siitä, miten silkkitoukkien kotelosta saadaan lankaa ja miten sitä työstetään.

Kun olimme aikamme ihailleet käsitöitä ja tehneet maistajaisia ja ostoksia osuuskunnan myymälässä, päädyimme syömään läheiseen tavernaan. Koska oli kastanja-aika parhaimmillaan, söimme kastanja-stifadoa, mikä oli taivaallista.

Kuvat Minna

Teksti Minna

Kun toiveet toteutuu vol.1

Unelmiaan pitää pyrkiä toteuttaamaan, aina tietenkin mahdollisuuksien mukaan ja luomalla mahdollisuuksia niitä toteuttaa. Minun kauan toteuttamaton toiveeni oli päästä kävelemään Samarian rotko uudelleen. Edellisestä kerrasta ei ollutkaan kuin 31 vuotta. Kesätyöni on ollut erittäin hyvä hidaste tämän unelman toteuttamisessa, mutta nyt tänä vuonna kaikki on toisin. Kun vielä Päkä ilmoittautui halukkaaksi lähteä mukaan, järjestimme kyydit, niin Omalokseen Ksyloskalokseen, mistä rotko alkaa, kuin Sougia, minne päätimme mennä laivalla Agia Roumelista. minne rotko päättyy.

Tiistaiaamuna lähdimme matkaan Päkän autolla jo kello seitsemän aikaan. Matka Omalokseen kesti noin tunnin, tehtyämme vaadittavat tankkaukset ja kevennykset. Ennen rotkoon menoa teimme myös alkulämmittelyt ja -venyttelyt.

• 

  Alkulämmittelyä. Naurettava hattu, mutta toimi hyvin auringonsuojana.

Kuinka sitä voikin näyttää hassulta aamutuimaan, mutta lopussa kiitos seisoo. Reissu on aika rankka jaloille ja seuraavaana päivänä oli monta uutta ja tuttuakin lihasta kipeänä.

• 

  Tästä se lähti. Viimeinen pikainen epäily….sitten menoksi.

• 

  Aamuauer etelään päin.

• 

  Vuoret herättävät syvän kunnioituksen tunteen.

Alussa ensimmäiset kolme ja puoli kilometriä ovat pelkkää laskeutumista. Isommat kivet ovat liukkaita ja pienemmät pyörähtelevät helposti kengän alla. Suosittelen kunnon kenkiä. Lenkkaritkin ovat huono valinta. Meillä oli myös tukena kepit. Helpottavat huomattavasti tasapainoa.

Reppuun olin pakannut tietenkin uikkarit, Agia Roumelissa piti päästä uimaan. Myöskin apteekkipuolen tavaraa meillä oli, ideal-siteitä, kipulääkettä ja laastareita. Vesipullo on ehdoton. Rotkossa on vesipisteitä, missä virtaa saaren varmaankin paras ja maukkain vesi. Lähteistä voikin täyttää vettä aina tarvittaessa. Itse join noin viisilitraa yhteensä koko matkalla. (Vessojakin sieltä löytyy aika tiheään, onneksi). Lämpötila oli ”virallisesti” +34 astetta, mutta rotkoa pitkin etelästä tuleva tuuli sai sen vaikuttamaan paljon kuumemmalta. Matkamuonana minulla oli näkkäriä, Päkällä banaania, suolattuja manteleita ja olimme ostaneet muutaman aamupalapatukan. Voi sanoa, ettemme paljoa syöneet, mutta nestettä sitäkin enemmän.

• 

  Uupuneille tai loukkaantuneille löytyy apua näistä.

Rotko ei ole ihan herkkähermoisille. Paikoitellen, vaitenkin puolenmatkan jälkeen, on kylttejä misää varoitellaan putoavista kivistä ja kehoitetaan etenemään nopeasti. Olin ehtinyt juuri ajatella, että ne ovat vaan lähinnä turvallisuuden maksimoimiseksi, ettei niitä kiviä sieltä varmaan koskaan tipu, kun kuulimme oudon rätättätä-äänen ja näimme edessämme putoavien kivien poksahtelevan polkumme reunamille. Odotimme hetken, että se loppui ja sitten jatkoimme matkaa. Jalka nousi kumman keveästi ja todella nopeasti olimme ohittaneet kohdan. Toiset eivät ole koskaan kokeneet putoavia kivenlohkareita, vaikka ovat kulkeneet useamman kerran rotkon, eli harvinaista se on, joskin näköjään mahdollista.

• 

• 

Loppuosassa, ennen kuin rotko laajenee päättyäkseen, seinämät lähenevät toisiaan ja ovat todella korkeita. Tarvitseeko näitä kuvia edes kommentoida?

• 

  Paikoitellen on siltojakin.

Kun vihdoin ja viimein tulee näkyviin kyltti, missä kerrotaan rotkon loppuvan, on olo aivan mahtava. Rotkon loputtua on vielä vähän matkaa käveltävänä, ennen kuin saapuu Agia Roumelin kylään. Meidän ensimmäinen tehtävä oli päästä uimaan. Hikisten vaatteitten vaihtaminen uikkareihin tuntui tarpeettoman hankalata, mutta hei, jos olet kävellyt Samarian rotkon, niin periksi et anna. Reppuun on hyvä laittaa sandaalit (enpä ollut ajatellut), koska ranta on kivinen ja paljaisiin jalkapohjiin polttava. Pulahdus veteen oli taasen yksi huippu nautinto, aaahhhh.

• 

  Laiva odotti jo valmiina. Uimaranta edempänä.

Uinnin jälkeen söimme tavernassa, joka oli vastapäätä meidän laivaa. Emme enää halunneet kävellä yhtään ylimääräistä askelta. En tiedä oliko ruoka todella niin mauksta, vai oliko meillä niin mieletön nälkä, mutta kaikki meni ja jälkkäriksi ostettiin vielä tuutit.

• 

  Laivamatka Agia Roumelista Sougiaan. Silmä lepäsi siellä jossakin kaukana.

Automatka Sougiasta takaisin kotia kesti vähän yli tunnin, minkä me nuokuimme heti alkumetreiltä. Olo ei ollut kuin kissalla, joka söi sen hiiren, vaan kuin hiiren, joka sai syötyä sen kissan.

Miksi kirjoitin tämän tänne yhdistyksen blogiin, vaikka yhdistys ei tätä reissua tehnytkään? Suunnitelmissa se oli ja suunnitelmissa se on ensi kesällekin, jos tilanne sen sallii silloin. Mutta kun en tiedä, mikä on taasen terveys ja jalkojen kunto, lähdin jo tänä vuonna. Ensi vuonna voin sitten mennä vaikka helpomman reitin kautta. Toisaalta kun paukapäisyys on pysyvää, niin eiköhän se pidä taasen kävellä läpi.

Teksti Minna

Kuvat Päkä ja Minna

Ensimmäinen kelluntakilpailu Nea Horassa

Tätä meidän menoa ei ainakaan meidän järki hidasta ja rajana on vain taivas – välillä meri. Eli perjantaina 26.6.2020 pidimme kelluntakilpailut Nea Horan rannalla. Kuvittelimme, että se on vain meidän oma juttumme, mutta kun mukana oli myös kreikkalainen ja englantilainen, niin siitä kehkeytyikin kansainvälinen tapahtuma.

Itse kisaan osallistui vaan kaksi, eli puheenjohtaja Minna ja ansioitunut jäsenemme Leena. Tuomaristo sen sijaan oli runsaslukuinen ja moni muukin olisi halunnut siihen, mutta päätimme rajoittaa määrän neljään. Eli tuomareita olivat:Anu, Kirsi, Marianne ja Päkä. Kilpailun valvojana ja pisteiden laskijana toimi Vesku.

Alussa esiteltiin palkinnot ja kilpailijat esittelivät asu- sekä tarvike kokonaisuuksiaan. ”En kiireeltäni ehtinyt keskittyä pukeutumiseen, tiedän että se tulee maksamaan minulle pisteissä, mutta luotan tyyliini kellua.”, totesi Minna kisan alussa. Leenan upeat verkkosukkahousut sopivat hyvin hänen nuorekkaan seksikkääseen tyyliinsä, mistä hän saikin runsaasti pisteitä.

Sitten ei muuta kuin rohkeasti mereen.

Tässä vaiheessa vielä naurattaa.

• 

  Kreikkalainen tyttökin tuli katsomaan mitä nuo touhuaa.

Minna suorittaa melkein täydellisen takaflipin. Etuflippi on vaativampi, mutta katsojille huomattavasti hauskempi. Leena tekee taitavan kylkikäännöksen sivuttaiskellunnassa,

• 

  Maalissa.

Sitten alkoi ankara pisteiden laskenta. Pisteitä saatiin taiteellisuudesta kellua, sekä asu- ja tarvikekokonaisuuksista.

• 

  Tuomaristo oli tiukkailmeinen. Vastuu painaa.

• 

  Miehet ottivat rennosti. Englantilainen Roy, kreikkalainen Nektarios ja suomalainen Vesku.

• 

  Voittajan on helppo näyttää kieltä. Onneksi tuomari tuli lohduttamaan hävinnyttä. Sniff.

Ensimmäisen kelluntakilpailun voitti siis Leena pistein 31-26. Hyviä ryystämisiä toivotamme hänelle. Häviäjälle sanomme vaan, että parempi tuuri seuraavalla kerralla.

• 

  Lopussa päädyttiin syömään. Liikunta lisää ruokahalua.

Minna on pyytänyt jo Leenalta revanssia. Milloin seuraava kisa pidetään ja kuka sen voittaa, Leena, Minna vai joku outsider, jääpi nähtäväksi.

Kuvat: Anu Leenan kameralla

Teksti: Minna Pirilä

HYVÄ SUOMI NELJÄS OSA

Jussi Wahlgren kirjoitti meille Suomen satavuotis-juhlaan näytelmän Hyvä Suomi. Kabareen keinoin näytelmässä käydään läpi Suomen historiaa keskittyen erityisesti naisnäkökulmaan. Yksinäytöksisen näytelmän  neljäs kohtaus:

HYVÄ SUOMI KOLMAS OSA

Jussi Wahlgren kirjoitti meille Suomen satavuotis-juhlaan näytelmän Hyvä Suomi. Kabareen keinoin näytelmässä käydään läpi Suomen historiaa keskittyen erityisesti naisnäkökulmaan. Yksinäytöksisen näytelmän  komas kohtaus:

 

Hyvä Suomi!

Jussi Wahlgren kirjoitti meille Suomen satavuotis-juhlaan näytelmän Hyvä Suomi. Kabareen keinoin näytelmässä käydään läpi Suomen historiaa keskittyen erityisesti naisnäkökulmaan. Yksiosaisen näytelmän ensimmäinen kohtaus:

SE ON SINUN SYY! M.O.T

Voisin puolustuksekseni sanoa tietenkin, että

a) eihän minun tätä pitänyt edes tehdä

b) töitä leipänsäkin eteen on tehtävä (aina välillä)

c) oli niiiiin kuuuuuuma kesällä

d) ei ehtinyt Suomi 100 vuotta -juhlien takia

e) Demmentaalikin jo vaivaa

f) itikat, jotka eivät antaneet nukkua kunnolla (meillä on siis edelleen itikoita)

g) sinä (no kun nyt satut vaan olemaan olemassa)

Vaan pitemmittä puheitta, tässä tämä mitä olette odottaneet jo pitkään, eli Luovuuskurssilta 17.3-19.3.2017 tanssi- ja kanteleensoitto -esitykset.

Tapahtumaan olimme saaneet avustusta Suomi-seuralta.

Se oli sitten taas Minna, joka rustasi. Kukapa muukaan. Heheheee.

Tarinoita, onhan noita!

Haniassa satoi lunta. Tästä saa lisää tarinoita. (Kuva Maria)

Onhan noita tarinoita, iloisia ja surullisia. On tyhjänpäiväisiä ja tärkeitä, tylsiä ja hauskoja. On tarinoita, jotka opettavat ja on sellaisia, jotka vain viihdyttävät. On kaikenkarvaisia tarinoita jos jonkinlaisilta kijailijoilta minkäkin sorttisille lukioille tahansa. On loppuunmyytyjä tarinoita ja on Tarinoita Paratiisista? Vai – onko?

Ensimmäisen kirjamme ”Tarinoita Paratiisista?” painos myytiin loppuun ja olemme saaneet nyt toisen painoserän. Alla yhdeksän kirjailijamme ja heidän novelliensa lista. Eli kuten näette, on kaikenkarvaisia jos jonkinlaisilta minkäkin sorttisille tahansa.

Kirjoittajat:

Aarnio Arja, Apinaa aamiaiseksi

Eija Ellinas, Hän on kana, Kierros

Evokari Jutta, Oikotielle, Siihen tottuu, Siroccon viemää

Konidi Arja, Ehkä perhonen, Kisssanpäivät, Paraskevi

Lassfolk-Tsontou Inge-Maj, Kielletty rakkaus, Rakkauskirjeitä

Oksalampi-Kokkinakis Reetta, Filosofointia, Maija, Puuta heinää

Pirilä Minna, Päivä elämässäni, Raparperihilloa, rakkaani!, Toivon tarina, Tuoksu

Pöllänen-Psaroudaki Ritva, Latotanssien taikaa, Rakkautta ensi silmäyksellä, Uusi elämä

Zoumpa Mirjam, Koiran elämä, Päivä kriisin keskellä, Suomi – Kreikka-blues

Kirjan saa käsiinsä seuraavin keinoin:

1.Tilaus suoraan kustantamolta:

Lulun nettisivulta

Kirjan hinta Lulun sivuilla on 15 $ (n. 13,5 €) + alv.  ja postituskulut Suomeen alkaen 6,82 $.

2.Tilaus Hanian Suomalaiset ry:ltä:

Lähetä tilaus sähköpostilla haniansuomalaiset@gmail.com ja ilmoita tilauksessa osoitteesi, tilattavien kirjojen määrä ja postitustapa (kirjattu vai normaali). Saat vastauksena linkin, jonka kautta pääset maksamaan ostoksesi pankki- tai luottokortilla (tai Paypalilla).

Hinta: 15 € + postituskulut

Postituskulut Suomeen (ja muualle Eurooppaan): 1-2 kirjaa 5,9 € , 3-4 kirjaa 8,7 €, 5-8 kirjaa 14 €. Kirjattuihin kirjeisiin lisätään 2,5 €:n lisämaksu.

Postituskulut Kreikkaan: 1-2 kirjaa 3,2 €, 3-4 kirjaa 3,6 €, 5-8 kirjaa 5,9 €. Kirjattuihin kirjeisiin lisätään 1,9 €:n lisämaksu.

Maksun saatuamme lähetämme kirjat tilaajan valitsemalla tavalla.

Yhdistyksen sihteeri lähettää jäsenille erikseen tietoa kirjan tilaamisesta jäsenhintaan.

Hyviä lukuhetkiä!

Hyvä antaa vähästäänkin…

Ehdotin yhdistykselle, että osallistumme Haniassa järjestettävään hyväntekeväisyysmusiikkitapahtumaan, jonka ”erilainen” pääsymaksu oli, että jokainen resurssiensa mukaan tuo jotain apua pakolaisille.

Hallitus heti kannatti ehdotustani, ja sain luvan, että ostamme yhdistyksen tiliin n. 50 eurolla monipuolisesti pakolaisille tarvikkeita. Yhdistys focusoi naisiin, lapsiin, ja kassit täyttyivätkin lasten  vaipoista, terveyssiteistä, pesuaineista, kosteuspyyhkeistä, hammasharjoista jne.

Yksityisesti tällä kertaa osallistui myös viisi yhdistyksen jäsentä. Olin juuri lukenut ko. viikolla, että yksi suomalainen avustustyöntekijä oli eräänä päivänä Ateenassa saanut puhdistettua ja lääkittyä 10 pikkuvauvan pyllyt… Voi, mikä tuska siellä äideillä varmaan on, kun vauvat itkevät likaisina, ja pyllyt tulehtuvat.

40 000 kiloa apua saimme me hanialaiset kokoon lähetettäväksi mantereelle hädänalaisille pakolaisille, jotka ovat joutuneet kauhusta toiseen.

Välittäminen on vähintä, mitä voimme tehdä.

Kirjoitti Reetta

PÄIVÄSTÄ PÄIVÄÄN.

Jopas tuo aika kuluu. Ystävänpäivää juhlittiin ja naistenpäivääkin. Onhan sen kivaa, kun ehtii juhlia, mutta aikaa tähän rustailuun ei juurikaan tahdo löytyä. Eli minä Minnahan se täällä taasen.

Aloekin kukkii jo.

Kevätkin on jo pitkällä. Mutta siis niistä juhlista.

Ystävänpäivää vietimme lauantaina 13.2.2016 puheenjohtajamme kotona, juhlistaen samalla hänen syntymäpäiväänsä. Paikalla meitä oli monta hyvää ystävää ja hyvännäköistä naista. Kuoro lauloi kappaleet You are my sunshine ja Sulle näin tervehtäin. Piti olla kolmiäänisenä, mutta kun Eija oli sairas, niin laulettiin vain kaksiäänisesti.

Ruokaa oli paljon ja se oli maittavaa. Vyöt paukkuivat ruokailun päätteeksi.

Arja A kuvasi näin mehevästi Inkun. Minna kuolaa taka-alalla.

Ilta oli taasen niitä onnistuneimpia illanviettojamme. Kiitos vielä kerran Inkku. Na ta ekatostiissis.

Naistenpäivä oli 8.3. Ja juhlapaikkana oli pieni taverna Nea Horan rannassa. (Laittaisko joku kommenteissa sen nimen, kun taasen unohdin.) Paikalle meitä kokoontui kymmenkunta naista. Pienen viivästyksen jälkeen pääsi estraadille juuri perustamamme näytelmäryhmän kaksi edustajaa esiintymään. Eli opintonäytteen näyttelemisestä tekivät Päivi ja Minna.

Päivi, ei sun pitänyt nauraa tässä kohtaa.

Homma oli, ainakin minun mielestä, niin hauskaa, etten muistanut jännittää kuin noin kaksi sekunttia alussa.

Kuoro lauloi kappaleet: Jo nostakaamme malja (kaanon) ja Sailing (kaksiäänisesti).

Ritva, Päivi, Minna, Inkku ja Eija esittävät Jo nostakaamme malja.

Puuttuvat kuorolaiset olivat Arja K, joka toipuu lonkkaleikkauksesta ja Marianne, joka oli Suomessa käymässä.

Esitysten päätteeksi söimme. Juttua riitti pitkälle iltaan. Paikalla oli myös elävää muskiikkia tavernan puolesta.

Näytekappale kirjastamme kiersi myös keskuudessamme.

Who´s the lucky bi**h?

Et semmosia kuulumisia tällä kertaa. Toivottavasti teilläkin oli hyvät ystävän- ja naistenpäivät.

Terveisin Minna