Avainsana-arkisto: Hania

Kun toiveet toteutuu vol.1

Unelmiaan pitää pyrkiä toteuttaamaan, aina tietenkin mahdollisuuksien mukaan ja luomalla mahdollisuuksia niitä toteuttaa. Minun kauan toteuttamaton toiveeni oli päästä kävelemään Samarian rotko uudelleen. Edellisestä kerrasta ei ollutkaan kuin 31 vuotta. Kesätyöni on ollut erittäin hyvä hidaste tämän unelman toteuttamisessa, mutta nyt tänä vuonna kaikki on toisin. Kun vielä Päkä ilmoittautui halukkaaksi lähteä mukaan, järjestimme kyydit, niin Omalokseen Ksyloskalokseen, mistä rotko alkaa, kuin Sougia, minne päätimme mennä laivalla Agia Roumelista. minne rotko päättyy.

Tiistaiaamuna lähdimme matkaan Päkän autolla jo kello seitsemän aikaan. Matka Omalokseen kesti noin tunnin, tehtyämme vaadittavat tankkaukset ja kevennykset. Ennen rotkoon menoa teimme myös alkulämmittelyt ja -venyttelyt.

Kuinka sitä voikin näyttää hassulta aamutuimaan, mutta lopussa kiitos seisoo. Reissu on aika rankka jaloille ja seuraavaana päivänä oli monta uutta ja tuttuakin lihasta kipeänä.

Alussa ensimmäiset kolme ja puoli kilometriä ovat pelkkää laskeutumista. Isommat kivet ovat liukkaita ja pienemmät pyörähtelevät helposti kengän alla. Suosittelen kunnon kenkiä. Lenkkaritkin ovat huono valinta. Meillä oli myös tukena kepit. Helpottavat huomattavasti tasapainoa.

Reppuun olin pakannut tietenkin uikkarit, Agia Roumelissa piti päästä uimaan. Myöskin apteekkipuolen tavaraa meillä oli, ideal-siteitä, kipulääkettä ja laastareita. Vesipullo on ehdoton. Rotkossa on vesipisteitä, missä virtaa saaren varmaankin paras ja maukkain vesi. Lähteistä voikin täyttää vettä aina tarvittaessa. Itse join noin viisilitraa yhteensä koko matkalla. (Vessojakin sieltä löytyy aika tiheään, onneksi). Lämpötila oli ”virallisesti” +34 astetta, mutta rotkoa pitkin etelästä tuleva tuuli sai sen vaikuttamaan paljon kuumemmalta. Matkamuonana minulla oli näkkäriä, Päkällä banaania, suolattuja manteleita ja olimme ostaneet muutaman aamupalapatukan. Voi sanoa, ettemme paljoa syöneet, mutta nestettä sitäkin enemmän.

Rotko ei ole ihan herkkähermoisille. Paikoitellen, vaitenkin puolenmatkan jälkeen, on kylttejä misää varoitellaan putoavista kivistä ja kehoitetaan etenemään nopeasti. Olin ehtinyt juuri ajatella, että ne ovat vaan lähinnä turvallisuuden maksimoimiseksi, ettei niitä kiviä sieltä varmaan koskaan tipu, kun kuulimme oudon rätättätä-äänen ja näimme edessämme putoavien kivien poksahtelevan polkumme reunamille. Odotimme hetken, että se loppui ja sitten jatkoimme matkaa. Jalka nousi kumman keveästi ja todella nopeasti olimme ohittaneet kohdan. Toiset eivät ole koskaan kokeneet putoavia kivenlohkareita, vaikka ovat kulkeneet useamman kerran rotkon, eli harvinaista se on, joskin näköjään mahdollista.

Loppuosassa, ennen kuin rotko laajenee päättyäkseen, seinämät lähenevät toisiaan ja ovat todella korkeita. Tarvitseeko näitä kuvia edes kommentoida?

Kun vihdoin ja viimein tulee näkyviin kyltti, missä kerrotaan rotkon loppuvan, on olo aivan mahtava. Rotkon loputtua on vielä vähän matkaa käveltävänä, ennen kuin saapuu Agia Roumelin kylään. Meidän ensimmäinen tehtävä oli päästä uimaan. Hikisten vaatteitten vaihtaminen uikkareihin tuntui tarpeettoman hankalata, mutta hei, jos olet kävellyt Samarian rotkon, niin periksi et anna. Reppuun on hyvä laittaa sandaalit (enpä ollut ajatellut), koska ranta on kivinen ja paljaisiin jalkapohjiin polttava. Pulahdus veteen oli taasen yksi huippu nautinto, aaahhhh.

Uinnin jälkeen söimme tavernassa, joka oli vastapäätä meidän laivaa. Emme enää halunneet kävellä yhtään ylimääräistä askelta. En tiedä oliko ruoka todella niin mauksta, vai oliko meillä niin mieletön nälkä, mutta kaikki meni ja jälkkäriksi ostettiin vielä tuutit.

Automatka Sougiasta takaisin kotia kesti vähän yli tunnin, minkä me nuokuimme heti alkumetreiltä. Olo ei ollut kuin kissalla, joka söi sen hiiren, vaan kuin hiiren, joka sai syötyä sen kissan.

Miksi kirjoitin tämän tänne yhdistyksen blogiin, vaikka yhdistys ei tätä reissua tehnytkään? Suunnitelmissa se oli ja suunnitelmissa se on ensi kesällekin, jos tilanne sen sallii silloin. Mutta kun en tiedä, mikä on taasen terveys ja jalkojen kunto, lähdin jo tänä vuonna. Ensi vuonna voin sitten mennä vaikka helpomman reitin kautta. Toisaalta kun paukapäisyys on pysyvää, niin eiköhän se pidä taasen kävellä läpi.

Teksti Minna

Kuvat Päkä ja Minna

Ensimmäinen kelluntakilpailu Nea Horassa

Tätä meidän menoa ei ainakaan meidän järki hidasta ja rajana on vain taivas – välillä meri. Eli perjantaina 26.6.2020 pidimme kelluntakilpailut Nea Horan rannalla. Kuvittelimme, että se on vain meidän oma juttumme, mutta kun mukana oli myös kreikkalainen ja englantilainen, niin siitä kehkeytyikin kansainvälinen tapahtuma.

Itse kisaan osallistui vaan kaksi, eli puheenjohtaja Minna ja ansioitunut jäsenemme Leena. Tuomaristo sen sijaan oli runsaslukuinen ja moni muukin olisi halunnut siihen, mutta päätimme rajoittaa määrän neljään. Eli tuomareita olivat:Anu, Kirsi, Marianne ja Päkä. Kilpailun valvojana ja pisteiden laskijana toimi Vesku.

Alussa esiteltiin palkinnot ja kilpailijat esittelivät asu- sekä tarvike kokonaisuuksiaan. ”En kiireeltäni ehtinyt keskittyä pukeutumiseen, tiedän että se tulee maksamaan minulle pisteissä, mutta luotan tyyliini kellua.”, totesi Minna kisan alussa. Leenan upeat verkkosukkahousut sopivat hyvin hänen nuorekkaan seksikkääseen tyyliinsä, mistä hän saikin runsaasti pisteitä.

Sitten ei muuta kuin rohkeasti mereen.

Tässä vaiheessa vielä naurattaa.
Minna suorittaa melkein täydellisen takaflipin. Etuflippi on vaativampi, mutta katsojille huomattavasti hauskempi. Leena tekee taitavan kylkikäännöksen sivuttaiskellunnassa,

Sitten alkoi ankara pisteiden laskenta. Pisteitä saatiin taiteellisuudesta kellua, sekä asu- ja tarvikekokonaisuuksista.

Ensimmäisen kelluntakilpailun voitti siis Leena pistein 31-26. Hyviä ryystämisiä toivotamme hänelle. Häviäjälle sanomme vaan, että parempi tuuri seuraavalla kerralla.

Minna on pyytänyt jo Leenalta revanssia. Milloin seuraava kisa pidetään ja kuka sen voittaa, Leena, Minna vai joku outsider, jääpi nähtäväksi.

Kuvat: Anu Leenan kameralla

Teksti: Minna Pirilä

HYVÄ SUOMI NELJÄS OSA

Jussi Wahlgren kirjoitti meille Suomen satavuotis-juhlaan näytelmän Hyvä Suomi. Kabareen keinoin näytelmässä käydään läpi Suomen historiaa keskittyen erityisesti naisnäkökulmaan. Yksinäytöksisen näytelmän  neljäs kohtaus:

HYVÄ SUOMI KOLMAS OSA

Jussi Wahlgren kirjoitti meille Suomen satavuotis-juhlaan näytelmän Hyvä Suomi. Kabareen keinoin näytelmässä käydään läpi Suomen historiaa keskittyen erityisesti naisnäkökulmaan. Yksinäytöksisen näytelmän  komas kohtaus:

 

Hyvä Suomi!

Jussi Wahlgren kirjoitti meille Suomen satavuotis-juhlaan näytelmän Hyvä Suomi. Kabareen keinoin näytelmässä käydään läpi Suomen historiaa keskittyen erityisesti naisnäkökulmaan. Yksiosaisen näytelmän ensimmäinen kohtaus:

SE ON SINUN SYY! M.O.T

Voisin puolustuksekseni sanoa tietenkin, että

a) eihän minun tätä pitänyt edes tehdä

b) töitä leipänsäkin eteen on tehtävä (aina välillä)

c) oli niiiiin kuuuuuuma kesällä

d) ei ehtinyt Suomi 100 vuotta -juhlien takia

e) Demmentaalikin jo vaivaa

f) itikat, jotka eivät antaneet nukkua kunnolla (meillä on siis edelleen itikoita)

g) sinä (no kun nyt satut vaan olemaan olemassa)

Vaan pitemmittä puheitta, tässä tämä mitä olette odottaneet jo pitkään, eli Luovuuskurssilta 17.3-19.3.2017 tanssi- ja kanteleensoitto -esitykset.

Tapahtumaan olimme saaneet avustusta Suomi-seuralta.

Se oli sitten taas Minna, joka rustasi. Kukapa muukaan. Heheheee.

Tarinoita, onhan noita!

Haniassa satoi lunta. Tästä saa lisää tarinoita. (Kuva Maria)

Haniassa satoi lunta. Tästä saa lisää tarinoita. (Kuva Maria)

Onhan noita tarinoita, iloisia ja surullisia. On tyhjänpäiväisiä ja tärkeitä, tylsiä ja hauskoja. On tarinoita, jotka opettavat ja on sellaisia, jotka vain viihdyttävät. On kaikenkarvaisia tarinoita jos jonkinlaisilta kijailijoilta minkäkin sorttisille lukioille tahansa. On loppuunmyytyjä tarinoita ja on Tarinoita Paratiisista? Vai – onko?

Ensimmäisen kirjamme ”Tarinoita Paratiisista?” painos myytiin loppuun ja olemme saaneet nyt toisen painoserän. Alla yhdeksän kirjailijamme ja heidän novelliensa lista. Eli kuten näette, on kaikenkarvaisia jos jonkinlaisilta minkäkin sorttisille tahansa.

Kirjoittajat:

Aarnio Arja, Apinaa aamiaiseksi

Eija Ellinas, Hän on kana, Kierros

Evokari Jutta, Oikotielle, Siihen tottuu, Siroccon viemää

Konidi Arja, Ehkä perhonen, Kisssanpäivät, Paraskevi

Lassfolk-Tsontou Inge-Maj, Kielletty rakkaus, Rakkauskirjeitä

Oksalampi-Kokkinakis Reetta, Filosofointia, Maija, Puuta heinää

Pirilä Minna, Päivä elämässäni, Raparperihilloa, rakkaani!, Toivon tarina, Tuoksu

Pöllänen-Psaroudaki Ritva, Latotanssien taikaa, Rakkautta ensi silmäyksellä, Uusi elämä

Zoumpa Mirjam, Koiran elämä, Päivä kriisin keskellä, Suomi – Kreikka-blues

Kirjan saa käsiinsä seuraavin keinoin:

1.Tilaus suoraan kustantamolta:

Lulun nettisivulta

Kirjan hinta Lulun sivuilla on 15 $ (n. 13,5 €) + alv.  ja postituskulut Suomeen alkaen 6,82 $.

2.Tilaus Hanian Suomalaiset ry:ltä:

Lähetä tilaus sähköpostilla haniansuomalaiset@gmail.com ja ilmoita tilauksessa osoitteesi, tilattavien kirjojen määrä ja postitustapa (kirjattu vai normaali). Saat vastauksena linkin, jonka kautta pääset maksamaan ostoksesi pankki- tai luottokortilla (tai Paypalilla).

Hinta: 15 € + postituskulut

Postituskulut Suomeen (ja muualle Eurooppaan): 1-2 kirjaa 5,9 € , 3-4 kirjaa 8,7 €, 5-8 kirjaa 14 €. Kirjattuihin kirjeisiin lisätään 2,5 €:n lisämaksu.

Postituskulut Kreikkaan: 1-2 kirjaa 3,2 €, 3-4 kirjaa 3,6 €, 5-8 kirjaa 5,9 €. Kirjattuihin kirjeisiin lisätään 1,9 €:n lisämaksu.

Maksun saatuamme lähetämme kirjat tilaajan valitsemalla tavalla.

Yhdistyksen sihteeri lähettää jäsenille erikseen tietoa kirjan tilaamisesta jäsenhintaan.

Hyviä lukuhetkiä!

Hyvä antaa vähästäänkin…

Ehdotin yhdistykselle, että osallistumme Haniassa järjestettävään hyväntekeväisyysmusiikkitapahtumaan, jonka ”erilainen” pääsymaksu oli, että jokainen resurssiensa mukaan tuo jotain apua pakolaisille.

Hallitus heti kannatti ehdotustani, ja sain luvan, että ostamme yhdistyksen tiliin n. 50 eurolla monipuolisesti pakolaisille tarvikkeita. Yhdistys focusoi naisiin, lapsiin, ja kassit täyttyivätkin lasten  vaipoista, terveyssiteistä, pesuaineista, kosteuspyyhkeistä, hammasharjoista jne.

20160320_102612

Yksityisesti tällä kertaa osallistui myös viisi yhdistyksen jäsentä. Olin juuri lukenut ko. viikolla, että yksi suomalainen avustustyöntekijä oli eräänä päivänä Ateenassa saanut puhdistettua ja lääkittyä 10 pikkuvauvan pyllyt… Voi, mikä tuska siellä äideillä varmaan on, kun vauvat itkevät likaisina, ja pyllyt tulehtuvat.

20160320_175742

40 000 kiloa apua saimme me hanialaiset kokoon lähetettäväksi mantereelle hädänalaisille pakolaisille, jotka ovat joutuneet kauhusta toiseen.

20160320_194015

Välittäminen on vähintä, mitä voimme tehdä.

Kirjoitti Reetta

PÄIVÄSTÄ PÄIVÄÄN.

Jopas tuo aika kuluu. Ystävänpäivää juhlittiin ja naistenpäivääkin. Onhan sen kivaa, kun ehtii juhlia, mutta aikaa tähän rustailuun ei juurikaan tahdo löytyä. Eli minä Minnahan se täällä taasen.

Aloekin kukkii jo.

Aloekin kukkii jo.

Kevätkin on jo pitkällä. Mutta siis niistä juhlista.

Ystävänpäivää vietimme lauantaina 13.2.2016 puheenjohtajamme kotona, juhlistaen samalla hänen syntymäpäiväänsä. Paikalla meitä oli monta hyvää ystävää ja hyvännäköistä naista. Kuoro lauloi kappaleet You are my sunshine ja Sulle näin tervehtäin. Piti olla kolmiäänisenä, mutta kun Eija oli sairas, niin laulettiin vain kaksiäänisesti.

Ruokaa oli paljon ja se oli maittavaa. Vyöt paukkuivat ruokailun päätteeksi.

Arja A kuvasi näin mehevästi Inkun. Minna kuolaa taka-alalla.

Arja A kuvasi näin mehevästi Inkun. Minna kuolaa taka-alalla.

Ilta oli taasen niitä onnistuneimpia illanviettojamme. Kiitos vielä kerran Inkku. Na ta ekatostiissis.

Naistenpäivä oli 8.3. Ja juhlapaikkana oli pieni taverna Nea Horan rannassa. (Laittaisko joku kommenteissa sen nimen, kun taasen unohdin.) Paikalle meitä kokoontui kymmenkunta naista. Pienen viivästyksen jälkeen pääsi estraadille juuri perustamamme näytelmäryhmän kaksi edustajaa esiintymään. Eli opintonäytteen näyttelemisestä tekivät Päivi ja Minna.

Päivi, ei sun pitänyt nauraa tässä kohtaa.

Päivi, ei sun pitänyt nauraa tässä kohtaa.

Homma oli, ainakin minun mielestä, niin hauskaa, etten muistanut jännittää kuin noin kaksi sekunttia alussa.

Kuoro lauloi kappaleet: Jo nostakaamme malja (kaanon) ja Sailing (kaksiäänisesti).

Ritva, Päivi, Minna, Inkku ja Eija esittävät Jo nostakaamme malja.

Ritva, Päivi, Minna, Inkku ja Eija esittävät Jo nostakaamme malja.

Puuttuvat kuorolaiset olivat Arja K, joka toipuu lonkkaleikkauksesta ja Marianne, joka oli Suomessa käymässä.

Esitysten päätteeksi söimme. Juttua riitti pitkälle iltaan. Paikalla oli myös elävää muskiikkia tavernan puolesta.

Näytekappale kirjastamme kiersi myös keskuudessamme.

Who´s the lucky bi**h?

Who´s the lucky bi**h?

Et semmosia kuulumisia tällä kertaa. Toivottavasti teilläkin oli hyvät ystävän- ja naistenpäivät.

Terveisin Minna

 

Voiko tämä olla totta!!

On se! Olemme perustaneet 11.2.2016 Hanian suomalaisen teatteriryhmän, jonka
päämääränä on esittää täällä Kreetalla, Suomen 100vuotisjuhlilla näytelmä. Näytelmä kotimaamme itsenäisyydestä kirjoitetaan naisnäkökulmasta, ja… kirjoittaja ja samalla teatteriryhmämme vetäjä on MIES, Jussi Wahlgren.

Ohjaajamme Jussi.

Ohjaajamme Jussi.

Tänään meillä oli toinen tapaaminen, ja ihan puhkun ylpeydestä. Kohta on
novellikokoelmamme myynnissä, DVD yhdistyksen ja koulun 20 vuotiselta taipaleelta on viittä vaille valmis myös. Seuraavaksi on suunnitteilla DVD:n tekstitys kreikaksi. Saapa nähdä, kuka keksii, että novellikokoelmakin pitää kääntää toiselle ”kotimaiselle”. No, siinähän se tuli jo keksittyä! Onneksi meillä on Suomiseura, joka meitä kannustaa, ja antaa apurahoja näihin meidän kunnianhimoisiin projekteihimme.

Me, tusinan verran naisia, jotka aktiivisesti olemme yhteydessä, ja teemme yhdessä, olemme kotoisin eri puolilta Suomea. Tuskin olisimme tavanneet, ja ystävystyneet, ja näin aikaansaavia olleet, ellei meitä yhdistäisi tämä toinen kotimaamme. Niin erilaisia olemme, niin erilaiset vahvuudet meillä on, vaan todella loistavasti täydennämme toisiamme. Siksi olemmekin vuosien varrella saaneet paljon aikaan, ja siis olleet Suomen lähettiläitä täällä Kreetan saarella, aina valmiina yhteistyöhön myös paikallisten kanssa.
ΚΑΙ ΑΝΟΤΕΡΑ, LIPPU KORKEALLA
Reetta