Tänä vuonna aloitimme jouluun valmistautumisen hyvissä ajoissa. Joulujuhlamme päätimme viettää jo marraskuussa, tarkemmin sanottuna (tai kirjoitettuna) 27.11.2016. Kuorolla oli matka Roodokselle joulukuun alussa ja muutamat meistä katosivat sitten muuten vaan pitkin maailmaa.
Paikkaa piti miettiä hiukan pitempään, pitihän arvioida osallistujien määrä: liian pieni paikka on epämiellyttävän ahdas, liian suuressakin on omat riskinsä. Lopulta päädyimme isoon juhlapaikkaan Kentro Kanariaan, ihan poliisiaseman vieressä.
Työt jaettiin keskenämme (suomikoulu piti huolen pipareista). Ritva teki lanttulaatikkoa (bataatista tietenkin, eihän täältä mitään lanttuja löydy), Arja A teki imelletyn perunalaatikon. Molemmat tekivät paljon laatikoita, niitä riitti ja ne olivat HYVIÄ! Tarkistin maun useamman kerran.
Glögin tein Mirjamin kanssa, alkaa ollakin jo perinne. Sitäkin maistelimme useamman kerran. Laaduntarkkailu on tärkeää. Alkoholittoman glögin teki Arja K. Sen laatua en muistanut tarkistaa, mutta siitä päätellen miten lapset sitä joivat, on senkin täytynyt olla hyvää. Arja K teki myöskin kastikkeen rosollille, sekä ruoti ne sillit siihen.
Tortut leivoimme talkoilla Arja A:n luona. Minä keitin luumutäytteen aikanaan Onervalta saamani ohjeen mukaan sekä ostin valmistaikinat. Leipomaan tulivatkin sitten Arja A:n ja minun lisäksi Inge-Maj, Ann-Sofie sekä Päivi A. Tällaisilla tomerilla emännillä ei kauaa nokka tuhissut, kun tortut oli jo laitettu.
Ohjelmalehtinenkin tuli tekaistua kaiken hulinan keskellä.
Ohjelma pyörähti käyntiin klo 12.40. Jutta toivotti juhlijat tervetulleeksi suomeksi ja minä lähinnä käänsin sitten kreikaksi. Ensimmäisenä puheenvuoron sai meidän kunniakonsuli Inge-Maj. Hänellä olikin asiantuntevaa apua puhetta pitäessään.
Sitten lavalle pääsi Hanian Suomalainen teatteri. Jos ei lasketa minun ja Päivi U:n esitystä naistenpäivänä, oli tämä useamman esiintyjän ensimmäinen kerta näyttämöllä. Jussimme oli kirjoittanut näytelmän. Minä tietenkään en voinut vastustaa kiusausta ja riimittelin hiukan lisää, Jussin luvalla tietenkin.
Minun (leipuri) lisäkseni näyttämöllä oli, esiintymisjärjestyksessä Anna-Sofia (leipurin apulainen), Päivi U (sähkömies), Ritva (putkimies), Pauli (nuohooja) ja viimeisenä, mutta ei vähimpänä pikkuinen Eveliina (tonttu).
Lavastus oli minun käsialaani. Puvustuksessa mentiin lähinnä niillä mitä kotoa löytyi. Näytelmän teko oli hauskaa, uskon muidenkin mielestä olleen.
Meidän jälkeen tuli Retyläisten vuoro. Ensin katsomon kanssa vuorovaikutteinen joulutarina ja sitten Tiernatytöt.
Jouluevankeliumin luki meidän puolalais-kreikkalainen suomenkieleen hullaantunut Paulimme. Tosi selkeästi hän lukikin. Hyvä Pauli.
Lavalle pääsi sitten Hanian kuoro, Kirkuvat Kaunottaret joulutunnelmaa kohottamaan. Lauloimme Ilosanoman, Glorian sekä Tuikkikaa oi joulun tähtöset. Minun pöydästä tuli meille kovasti kehuja. Miten muualla?
Sitten päästiin syömään. Talon puolesta olivat tehneet rosollin, salaattia, pinaattipiirasta, porkkanalaatikkoa, uunissa paistettua perunaa sekä uunipossua. Ruoka täytti kaksi tärkeintä kriteeriä, oli hyvää ja sitä oli riittävästi.
Ruokailun jälkeen tuli vielä Hanian suomikoulun ohjelma. Mitäpä joulujuhla olisi ilman ihania lapsukaisia.
Tulihan se joulupukkikin meidän riemukkaaseen juhlaamme. On niin hauskaa katsoa lasten onnesta, ihmetyksestä ja innostuksesta loistavia kasvoja. Pukilla oli pari tonttua apulaisena, pienempi ja isompi sellainen. Tervetuloa taasen ensi vuonna, mutta muistathan että silloin ollaan Rethymnonissa?
Kahvit vielä jaksettiin pukin käynnin jälkeen juoda ja hiukan glögiä. Muistutimme kyllä loppusanoissa, että rattiin ei mennä glögi-huuruissa, saatikka muissakaan huuruissa, ettei juhlailo muutu suruksi.
Illan aikana kuoro myi arpoja saadakseen matkarahaa Rodokselle. Kuorolaiset kiittävät kaikkia osallistuneita, lahjoittajia sekä arvan ostaneita!
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta toivovat Hanian suomalaiset.
Tarinoi Minna
Kuvat Päivi A
HANIAN SUOMALAISET ry. 