Avainsana-arkisto: hanian suomalaiset

HYVÄÄ JOULUA

Tänä vuonna Melkein Enkelit toivottavat hyvää joulua vähän eri tavalla

Kulttuuria yön pimeydessä

Heinäkuun 24-26 päivinä oli Apteran muinaiskaupungissa tapahtuma, missä vierailijat pystyivät käymään paikalla illalla klo 21.00 lähtien aina klo 24.00 asti. Rauniot oli ihan tarkoituksella valaistu illalla kävijöitä varten.

Lippuja oli jaossa vain 200 per ilta, ettei tule liiallista ryysistä näin Koronan aikana. Olimme siis aika onnekkaita, kun saimme varattua jopa yhdeksän kappaletta meille. Meistä kaikki ovat käyneet Apterassa päiväsaikaan, mutta olimme todella kiinnostuneita näkemään ja kokemaan sen illan pimeydessä. Tunnelma oli kieltämättä erikoinen – rauhoittava ja hiljentävä. Illan pimeydessä kuului kaskaiden siritys ja lampaiden kellojen kilinäkin soi välillä yössä.

Tässä vasta menossa.

Reetta ja Marianne olivat hyvällä tuulella.

Marianne ja Ritva huokaisevat hetken. Tässä vaiheessa on tutkittu jo Roomalaisajalta olevan huvilan rauniot ja kylpylät.

Tässä ryhmämme. Eija, Minna, Marianne, Maarit, Reetta, Ritva, Arja ja Lefteris

Kahden tunnin aikana kiersimme siis Roomalaiselta ajata olevan huvilan rauniot sekä kylpylän. Suosikki kohteeksi nousi kuitenki amfiteatteri, missä innostuimme esiintymään lausumalla, kertomalla vitsejä ja jopa laulamalla. Erittäin huonolaatuinen video alla, pahoittelen.

Teksti, kuvat ja video Minna

 

HYVÄ SUOMI TOINEN OSA

Jussi Wahlgren kirjoitti meille Suomen satavuotis-juhlaan näytelmän Hyvä Suomi. Kabareen keinoin näytelmässä käydään läpi Suomen historiaa keskittyen erityisesti naisnäkökulmaan. Yksinäytöksisen näytelmän  toinen kohtaus:

Kauan kesti, ennen kuin sain aikaiseksi laitettua tämän tänne. Olen kuitenkin todella ylpeä tästä meidän saavutuksesta. Hyvä Jussi sinä kirjoitit ja ohjasit!

Minna

KOTI KAIKILLE!

”Kodittomat”,

Yhdistyksemme oli jo pitkään suunnitellut vierailua Soudassa olevalle koiratarhalle. Aina kuitenkin oli tullut jotakin estettä ja muka jotakin tähdellisempääkin tekemistä, mutta tänä vuonna laitoimme tuumasta toimeen. Päivämääräksi päätimme jo vuosikokouksessa 8.2.2017. Se oli keskiviikko-päivä ja vaikka koko viikon (lue talven) oli satanut vettä kuin aisaa ja meno oli täkäläiseksi sääksi ollut hyytävän kylmää, tämä aamu valkeni puoliaurinkoisena ja vain leppeähkön koleana, aivan kuin Ilmatar olisi meitä ja meidän suunnitelmiamme suosinut.

Kia ja koirat ottivat meidän iloisesti ”haukkuen” vastaan, ja tuliaisemme varmaan hävisivät pikimmiten nälkäisiin suihin. Olimme kuitenkin unohtaneet koirien ”karamellit”; no onneksi Kia meitä auttoi, ja saimme jakaa makupaloja iloisille, tyytyväisen tuntuisille tarhan asukeille.

Odotamme omaa kotia. Tietäisitkö sinä missä se on?

Tarhan nimi on nykyisin Souda shelter project. Siellä oli  käydessämme vielä  n. 150 koiraa, vuoden aikana n. 100 koiraa on löytänyt kodin. Tarkoitus on saada koirat adoptoitua, uusia koiria ei tarhalle oteta. Kia kertoi meille, että Saksasta sama yhdistys, joka on vuosikausia tukenut Silken työtä, ja em. tarhaa, nimeltään silloin Noah¨s Ark, tukee nyt tätä tarhaa, nimi vain on muuttunut. Tarhalla on virallisesti töissä Kian lisäksi ainakin Elizabeth Iliakis, jälkimmäinen johtaa toimintaa.

Kun tarhan koirat saadaan kaikki ”kotiutettua”, kuulemma on tarkoitus perustaa pienempi tarha. Kysymys vain on, miten se tulee onnistumaan, kun Kreikan lakien mukaan nämä vapaaehtoisten muodostamat tarhat ovat lainvastaisia.

Tarhaa johtava Elizabeth Iliakis tuli paikalle ennen lähtöämme, ja kertoi meille, että tarhan yhteistyö ent. Kreetan kodittomat Eläimet ry.:n kanssa on loppunut hänen päätöksestään. Hän sanoi, että ehkä yhteistyö voisi alkaa joskus uudestaan, jos hallitus ja puheenjohtaja ko. yhdistyksessä vaihtuvat.

Allekirjoittanut ei ollut aikaisemmin käynyt tarhalla, ja herkkä ihminen, kun on, oli totisesti jännittynyt, mitä tulee näkemään, MUTTA!! Tarhan koirat näyttivät olevan aivan tarpeeksi iloisia, heidän elinolosuhteensa olivat olosuhteet Kreetalla huomioon ottaen loistavat, oli ruokaa, puhtautta, hellyyttä, uusia tiloja rakennettiin. Hienoa!!

Tästä vierailusta kirjoittaminen on kevään kiireiden vuoksi jäänyt unholaan, ja nyt, on uudet tuulet puhaltamassa: Kreetan kodittomat eläimet ry. on lopettanut toimintansa, on kaksi uutta yhdistystä, Hard Luck Paws ja Argos, Animal Rescue Greece. Näillä kahdella uudella yhdistyksellä on yhteisiä avustuskohteita, mutta erona on se, että ensimmäinen, siis Hard Luck Paws tukee Silkeä =Noah¨s Ark, jälkimmäinen eli Argos, Animal Rescue Greece, Souda Shelter projectia, jonka perustaja on Silke Wröbel.

Me Hanian Suomalaiset ry. toivomme, että aina ja kaikessa olisi ollut ja tulisi nyt jatkossakin olemaan eläinten etu.

 

Piirtänyt Reetta 18.4.2017

Kuvat Minna

Tuliaisemme.

P.S. Saimme kerättyä keskuudestamme 70 kg kuivamuonaa, 8 litraa yleispesuainetta ja ison kassillisen peitteitä.

Kerta kirjan päälle eli kuinka kissa nostaa häntänsä.

Ylpeilen!

Ylpeilen!

Olenko ylpeä meistä?

-Kyllä todellakin olen.

Kirjamme, novellikokoelma Tarinoita Paratiisista?, jonka saimme julkaistua nyt keväällä, on saanut erittäin positiivisen vastaanoton. Kyllähän minä olin sitä mieltä jo alusta lähtien että se on hyvä, mutta tottakai kehut aina lämmittävät mieltä. Tässä eräs niistä:

”Se teidän Tarinoita paratiisista oli aivan mainio opus, itketti ja nauratti, kun luin juttuja. Hauskoja sattumuksia ja aitoa kuvausta kreikkalaisistakin ja elämäntavasta täällä Kreetalla. Se koirulijuttu ja se apinajuttu olivat hyvin hellyttäviä ja hauskoja ja myös moni muu! Ei ollenkaan olisi pahitteeksi tehdä toinen osa?
Kirja on hyvin kirjoitettua proosaa ja myös kirjallisesti kestävä opus. Nautin sen lukemisesta. Elämä kun ei ole pelkkää riemua ja iloja, vaan välillä ollaan surullisia ja mielikin mataa maassa, milloin mistäkin syystä. Omaisten menettäminen, suru ja lapsuuden muistotkin iskevät jo moneen meistä keski-ikäisistä.”

Tämän kirjoitti

filosifian tohtori FT
Raija Latva-karjanmaa
Kreikankävijä vuodesta 1985
P.S Kissan hännänhän nostaa kissa itse.
Kesäterveisin Minna

Kannen julkaisu!

Täällä peräkylillä kun asuu, niin ei aina tiedä näitä sivistyneen maan kotkotuksia. Tällainen kirjan kannen julkaiseminen on kuulemma tuttua Suomessa. Mekin päätimme seurata tätä kaavaa, vaitenkin kun tämä taitto- ja painovaihe on kestänyt. (Sinä joka et tiennyt, meiltähän tulee novellikokoelma, tarinat on kirjoitettuna ja kielellisesti huollettuna jo, vain loppusilaus puuttuu.)

Eli TATTADAA!

kirja 001

Siinä se on, olkaa hyvä. Meidän kirjan kansi.

Terveisin Minna

Kuoro laulaa Tähdet pienet

Joulutervehdys

unnamed (1)

unnamed

Kiitokset kaikille upesta vuodesta.

Kolmen päivän juhlaputki. Vol. 1

                        Joulukirkko

Herään unesta, luojan kiitos puhelinmyyjä erehtyi soittamaan keskellä päivää. Minä muuna hetkenä tahansa olisin kyllä sanonut suorat sanat, mutta nyt totean vain olevani kiireinen. Meillä on tänään joulukirkko ja olen luvannut tehdä voileipiä kirkon jälkeen olevaan kahvittelutuokioon Jutan luona. Aiomme käydä läpi myöskin kuulutustekniikkaamme vuosijuhliin Jutan kanssa ennen kirkkoa.

Sivelen kevytlevitettä leiville ja huomaan ostaneeni tummaa leipää liian vähän. Tungen tarvikekassiin varmuuden vuoksi vielä näkkäripaketin. Pakkaan tavarat autoon; soitin ja soittimen jalat, jatkoroikka, nuottiteline ja nuotit (olin ottanut kopiot kanttorillekin lauluistamme) nuottikansio, ja paljon leipien tekoon tarvittavaa. Olin ostanut riisikakkuja ja leiponut gluteiinittoman vaniljan makuisen kakun edellisiltana.

Lähden matkaan. Lähetän Arjalle, jonka otan kyytiin Kalamakista, viestin. Olen jo hiukan myöhässä. Kurvatessani Arjan kotiin muistan unohtaneeni voileivät jääkaappiin. Ääähhh. Arja kyytiin ja käännän suunnan takaisin Agia Marinaan.

Kun vihdoin pääsemme Jutan luokse olemme jo pahasti myöhässä aikataulusta. Jätän Arjan ja Jutan viimeistelemään voileipiä ja painelen tukka putkella kappeliin. Päivi siellä näkyykin jo odottavan. Inkku saapuu papin (Pertti Hell) ja kanttorin (Ville Karhula) sekä heidän vaimojensa kanssa. Aloitamme iänikuisen kokeilun kanttorin kanssa: Miten tämä nyt taasen toimiikaan. Kirkon uruista saamme vain surkean äänen, joten päätämme ottaa yhdistyksen urkuharmonin taas käyttöön.

Harjoittelemme laulut: Heinillä härkien kaukalon, Me käymme joulun viettohon ja Vuosi vanha vaipui hautaan. Kappelissa on upea akustiikka. Kokeilemme kanttorin kanssa myös huomisen juhlan lauluja. Ihanaa kun on säestys. Huomaamattamme kirkkoon on tullut kansaa ja kellokin on jo seitsemän; aika aloittaa jumalanpalvelus. Se etenee normaalisti, välillä kuoro laulaa ja välillä laulamme yhdessä. Lopussa laulamme kauneimmat joululaulut. Äänemme kiirivät kappelin kupolikatossa ja sieluni valtaa rauha, on hyvä olla.

Lähtiessämme huomaan Inkun jääneen jyskyttämään ovea. Voi ei, vetäessään oven kiinni kappelin avaimet jäivät lukkoon sisäpuolelle. Alkaa suunnaton sähellys. Soitellaan sinne ja tänne, tarvitsemme lukkosepän avaamaan oven. Lukkoseppä saapuukin, mutta ovi ei aukene hänenkään konsteilla. Sitten soitellaan jo katolisen kirkon papille, onko kenties vara-avainta. Hänen äänestään kuuluu ihan selvästi; voi noita blondeja. Vara-avain on olemassa jollakulla naapurilla. Hän ei ole paikalla, mutta lupautuu tulemaan aamulla aukaisemaan kappelin oven. Lähdemme vihdoinkin kahville Jutan luo.

Toisille, jotka olivat menneet edellä, näyttää kelvanneet voileivät ja muut tuomamme antimet. Ryystän kahvia ja keskustelen toisten kanssa. Juttelu on leppoisaa ja kulkee omia vapaita polkujaan. Puoli yhdeltätoista huomaan olevani jo aivan poikki ja tiedän huomenna olevan pitkän päivän edessä. Kerään tavarani ja Arjan autoon ja lähden kotia.

P.S Kirkko saatiin auki seuraavana aamuna ja avain palautettua onnellisesti katoliseen kirkkoon.

Kuoro laulaa. Minna ei mahtunut kuvaan.

Kuoro laulaa. Minna ei mahtunut kuvaan.

Kirkkokansaa.

Kirkkokansaa.

Tarijoitsijana tällä kertaa Minna

Ystävänpäivän vietto

Rakkaat ystävät!

Vietämme ystävänpäivää Hot Shotissa Geranissa tiistaina 14.2.2012 alkaen klo 19.00. Kaikki TERVETULLEITA. Ilmoittautumiset Arjalle perjantaihin mennessä.