Avainsana-arkisto: naistenpäivä

Ihania naisia (ja mies) puistossa

Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan löytääkseen uusia retkipaikkoja. Hanian suomalaiset ry. juhlisti Naistenpäivää Akrotirin niemimaan länsipäässä Teknillisen korkeakoulun kasvitieteellisessä puistossa, ihan kaupungin kupeessa. Vaikka puisto on ollut avoinna jo vuodesta 2004, oli se suurimmalle osalle meistä uusi tuttavuus.

IMG_1641

Reippaat retkeläiset valmiina kävelylle

Puistoon on vapaa pääsy ja siellä voi kulkea omaan tahtiin joko koko puiston ympäri kulkevaa hiekkatietä tai lähteä tutkimaan kasveja pieniä kivettyjä polkuja pitkin puiston keskiosaan. Lääniä riittää yli 30 hehtaaria ja kasvilajejakin on noin 350. Ihan kaikkia niistä emme bonganneet, mutta nautimme kauniista kevätsäästä ja hyvästä seurasta, kuinkas muutenkaan.

IMG_20190308_111304

Myrskyisän ja sateisen talven jälkeen aurinko helli Arjaa (ja muitakin).

IMG_1643

Kaivon henkeä huhuilemassa, upeat Valkoiset Vuoret taustalla.

Leppoisan kävelyn jälkeen suuntasimme läheiseen Carte Postale-kahvilaan hyvin ansaitulle brunssille ja herkkuja oli montaa sorttia. Kaiken kruunasi upea näkymä Hanian kaupunkiin.

53552217_631214050644419_7705482894541586432_n

Pannukakkuja alkupalaksi, nam.

Puistoon pääsee Hanian keskustasta bussilla nro. 23 ainakin klo 9:45. (Pysäkki on kauppahallia vastapäätä, Ethniki-pankin edessä.) Oli jonkin verran epäselvää minkä numeroisella bussilla pääsisimme perille, mutta loppujen lopuksi tämäkin selvisi ja saimme kaupan päälle kierroksen Teknillisen korkeakoulun alueella ennen saapumista määränpäähän. Puistoa lähin pysäkki on pari pysäkkiä Koukouvagia-kahvilan jälkeen ja aikataulun mukaan bussi nro. 23 pysähtyy siellä aina, mutta en olisi ihan varma…

Raportin kirjoitti: Jutta

Kuvat otti: Minna, Jutta ja Eija

 

PÄIVÄSTÄ PÄIVÄÄN.

Jopas tuo aika kuluu. Ystävänpäivää juhlittiin ja naistenpäivääkin. Onhan sen kivaa, kun ehtii juhlia, mutta aikaa tähän rustailuun ei juurikaan tahdo löytyä. Eli minä Minnahan se täällä taasen.

Aloekin kukkii jo.

Aloekin kukkii jo.

Kevätkin on jo pitkällä. Mutta siis niistä juhlista.

Ystävänpäivää vietimme lauantaina 13.2.2016 puheenjohtajamme kotona, juhlistaen samalla hänen syntymäpäiväänsä. Paikalla meitä oli monta hyvää ystävää ja hyvännäköistä naista. Kuoro lauloi kappaleet You are my sunshine ja Sulle näin tervehtäin. Piti olla kolmiäänisenä, mutta kun Eija oli sairas, niin laulettiin vain kaksiäänisesti.

Ruokaa oli paljon ja se oli maittavaa. Vyöt paukkuivat ruokailun päätteeksi.

Arja A kuvasi näin mehevästi Inkun. Minna kuolaa taka-alalla.

Arja A kuvasi näin mehevästi Inkun. Minna kuolaa taka-alalla.

Ilta oli taasen niitä onnistuneimpia illanviettojamme. Kiitos vielä kerran Inkku. Na ta ekatostiissis.

Naistenpäivä oli 8.3. Ja juhlapaikkana oli pieni taverna Nea Horan rannassa. (Laittaisko joku kommenteissa sen nimen, kun taasen unohdin.) Paikalle meitä kokoontui kymmenkunta naista. Pienen viivästyksen jälkeen pääsi estraadille juuri perustamamme näytelmäryhmän kaksi edustajaa esiintymään. Eli opintonäytteen näyttelemisestä tekivät Päivi ja Minna.

Päivi, ei sun pitänyt nauraa tässä kohtaa.

Päivi, ei sun pitänyt nauraa tässä kohtaa.

Homma oli, ainakin minun mielestä, niin hauskaa, etten muistanut jännittää kuin noin kaksi sekunttia alussa.

Kuoro lauloi kappaleet: Jo nostakaamme malja (kaanon) ja Sailing (kaksiäänisesti).

Ritva, Päivi, Minna, Inkku ja Eija esittävät Jo nostakaamme malja.

Ritva, Päivi, Minna, Inkku ja Eija esittävät Jo nostakaamme malja.

Puuttuvat kuorolaiset olivat Arja K, joka toipuu lonkkaleikkauksesta ja Marianne, joka oli Suomessa käymässä.

Esitysten päätteeksi söimme. Juttua riitti pitkälle iltaan. Paikalla oli myös elävää muskiikkia tavernan puolesta.

Näytekappale kirjastamme kiersi myös keskuudessamme.

Who´s the lucky bi**h?

Who´s the lucky bi**h?

Et semmosia kuulumisia tällä kertaa. Toivottavasti teilläkin oli hyvät ystävän- ja naistenpäivät.

Terveisin Minna

 

Naisia

Naiset juhlivat naisia.

Naiset juhlivat naisia.

Naistenpäivää vietimme 8.3.2015 Nea Horan -rannassa sijaitsevassa tavernassa nimeltään Με Νου και Κρασι (Me Nu ke Krasi). Illan aloitimme klo 19,30 vapaalla juttelulla, jota yhdeksän naisen kesken näyttääkin riittävän kiitettävästi. Paikalla meitä oli Inge-Maj, Mirjam, Päivi, Eija, Arja A, Reetta, Eeva, Minna ja ei jäsenenä (tällä hetkellä vielä) Leena.

Tovin turinatuokion jälkeen lauloimme yhdessä J.Karjalaisen ”Sankarit”. Puheenjohtajamme Inge-Maj piti vaapaamuotoisen puheen, johon mekin osallistuimme kommenteillamme naisista ja naisten asemasta eri maissa. Kuoro lauloi ”Hohtaa hopeaa purjeet” ja ”Kukkuva Kello”.

Laulujen jälkeen söimme, kukin tilasi mieleistänsä listalta. Tällä kertaa emme olleet halunneet tehdä valmista menuuta. Ruoka oli hyvää, ainakin allekirjoittanut tykäsi kovastikin. Ruokien ja juomien välissä ei varmaan hiljaista hetkeä löytynyt, oli juttelu sen verran runsasta. Jopa niin vilkasta, että yhdistyksen hankkimat ruusut meinasivat unohtua antaa, mikä saikin aikaan aikamoisen naurun remakan.

Kukittamisen jälkeen ensimmäiset väsyneet lähtivät koteihinsa harrastamaan nukkumista, toiset reippaammat jäivät vielä istumaan hetkeksi. Maailmaa emme ehkä parantaneet paljoakaan, mutta mukavaa meillä oli.

Minna

 

Naiset juhlivat 8.3.

Tämän vuoden naistenpäivän illallispaikaksi valikoitui Συν Ουσια Kato Daratsossa ja paikalle saapui hyvä edustus ihania suomalaisia naisia ja herrasmiehiä. Suoraan kirjoituskurssilta ruokapöytään tulivat Reetta, Minna, Eija, Ritva, Jutta, Inge-Maj, Mirjam, Arja ja Jussi. Seuraan liittyivät Arja A., Kristiina ja Markku, Riina sekä Minnan tytär Eeva.

Ilta alkoi mainion kuoromme esityksellä, joka huipentui «Jaakko-kulta»-kaanoniin tuunatuilla, tilanteeseen sopivilla sanoilla.  Bravo! Musisoinnin jälkeen estradille astui ihana Riinamme, joka lausui meille naisille koskettavan  ja silmäkulmia kostuttavan runon.

”Minulla on ihania naisia.
Kymmeniä äitejä,
satoja siskoja,
serkkulikkoja ympäri maailmaa.
Toiset puhuvat naisen raivosta.
Puhuvat niinkuin se olisi paha asia.
Minun naiseni raivoavat rakkaudesta.
Niillä on suuremmat sydämet
kuin kauppakassit.
Niillä on enemmän lämpöä
kuin leivinuuneja.
Niillä on aina apua tarvitseville.
Minulla on ihania naisia.
Aina ne pelastavat hukkuvan,
aina ne nostavat ylös kuopista.
Niistäkin jotka itse olen kaivanut.
Aina niillä riittää aikaa,
aina niillä riittää tilaa sydämissään.
Aina niillä riittää sämpylöitä naapurillekin.
Minun naiseni opettavat minua.
Opettavat jakamaan,
opettavat ottamaan vastaan,
opettavat tulemaan kaltaisekseen.
Ihanaksi naiseksi.”

– Riina Laamanen

(Jutun kuvat ovat sumeita, mutta toivottavasti niistä välittyy mukava tunnelma siitä huolimatta!)

Kuva

Kuva

Kulttuuri- ja itketysosion jälkeen aloimme saada ruokaa pöytään. Aloitimme herkullisella salaatilla ja se valmisteli meitä tuhtia pääruokaa varten. ”Lihavuoriksi” nimeämäni isot lautaset tuotiin pöytään eikä kukaan enää ollut huolissaan nälkäiseksi jäämisestä. Lautasille oli koottu monipuolinen valikoima lihoja, makkaroita, paistettuja vihanneksia ja sattuipa silmiini myös pari viininlehtikäärylettä. Ruoka maistui ainakin tälle nälkäiselle novellistille oikein hyvin, joskin esillepano ei ollut kauneimmasta tai houkuttelevimmasta päästä.

Kuva

Kuten asiaan kuului, kukittivat herrasmiehet Jussi ja Markku pöytäseurueemme upeat naiset ja riittipä ruusuja ( ja suukkoja) myös vieraisiin pöytiin.

Kuva

Ilta jatkui iloisissa tunnelmissa ruuan, juoman, tanssin ja musiikin parissa. Allekirjoittanut poistui paikalta ennen puoltayötä mutta tavernan Facebook-sivuilta löytyi todistusaineistoa myöhään yöhön jatkuneista juhlista…! 🙂 Onnea mahtavat Hanian suomalaiset naiset!

-Jutta