Avainsana-arkisto: rotko

Kivinen tie

Nyt lockdownin aikana sitä tulee mietittyä kaiken muun muassa myös sitä, mistä jää paitsi kun liikkumista rajoitetaan. Itse olen koittanut olla positiivinen ja miettinyt mitä kaikkea mukavaa sitä ehti tehdä ennen kiristyneitä rajoituksia ja mitä kaikkea niiden JÄLKEEN voimme taas yhdessä kokea. Yksi jo kauan yhdistyksemme hallituksessa suunniteltu retki saatiin onneksi toteutettua ennen lockdownia ja pääsimme vihdoin kävelemään läpi Mesklassa sijaitsevan Sarakina-rotkon. Retki oli suunnitteilla jo viime vuodelle, mutta talven sateet olivat saaneet sen verran tuhoja aikaan, että patikointi päätettiin siirtää hamaan tulevaisuuteen.

Kirkon pihalla on hyvin parkkitilaa ja tästä on vain muutama sata metriä rotkon alkuun.

Tällä kertaa edes edeltävän viikon rankkasateet eivät meitä estäneet ja perjantaina 30.10. kokoonnuimme Mesklassa valmiina reippailuun.

Tältä kyltiltä lähdetään alas oikealla ja jatketaan joenuomaa pitkin. Vasemmalle kääntyy kävelytie, jota pitkin pääsee rotkon yläpäähän.

Itse rotko-osuus oli lyhyt, mutta paikoittain todella kaunis ja maaginen. Vehreän alun jälkeen tulimme nopeasti kallioiselle ja kiviselle osuudelle, jonka ylittämiseen tarvittiin jo vähän enemmän tasapainoilua. Perslihakset taas olivat koetuksella rotkon loppunousun korkeissa portaissa.

Rotkon tällä osuudella piti katsoa tarkkaan mihin jalkansa, ja keppinsä, laittaa

”Tässäkö tää nyt oli?” kuului monen meistä suusta kun nousimme takaisin kunnon tielle. Tämähän oli vasta lämmittely, eikö vaan. Puolen tunnin rotko-osuus ei meille tietenkään riittänyt ja niinpä jatkoimme tietä pitkin, jonnekin. Luotimme, että pääsemme jossain vaiheessa kääntymään takaisin Mesklaan. Onneksi joukostamme löytyi kokeneempi kartanlukija jonka johdolla olimme ns. kartalla ja pääsimme onnellisesti takaisin aloituspaikkaan reilun viiden kilometrin kävelyn jälkeen.

Maisemat olivat paikoin hengästyttävän hienot ja niistä pystyi hyvin nauttimaan koska itse kävelyyn ei vaativamman rotko-osuuden jälkeen tarvinnut enää niinkään keskittyä. Tie oli leveä ja hyvä kulkea, seura ja jutut mitä parhaimpia. Osassa meistä tosin heräsi pieni kivenkerääjä ja ainakin Eijan ja Mariannen pihalta tai puutarhasta saattaa nykyään löytyä tuliaisia rotkosta…

Tähän suunniteltiin laitettavan kunnon jouluvalot Hanian suomalaiset ry:n sponsoroimana

Päätimme ihanan vaellusretken Halaris-tavernan terassille, jossa nautimme maittavan lounaan ja virkistäviä juomia. Kiitos seurasta kaikille ja toivottavasti saamme lisää jäseniä mukaan kun taas seuraavan kerran pääsemme retkeilemään yhdessä!

Tunneleista rotkoon tiemme käy!

Teimme Hanian suomalaisten kanssa retken Mesavlia-Delianan rotkoon sunnuntaina 13.11.2016. Mukana oli myös muutama henkilö ruotsalaisten yhdistyksestä.

Bussimme lähti Hanian kauppahallin edestä kymmeneltä aamulla ja matkan varrelta poimimme mukaan loput. Näin saatiin pikku bussimme täyteen iloisia retkeläisiä.

Ensimmäisenä suuntasimme Plataniaksen yläkylään tutustumaan toisen maailmansodan aikaisiin tunneleihin, jotka on kunnostettu talkoovoimin ja avattu museoksi keväällä 2013. Sitä pitävät yllä muutamat vapaaehtoiset. Tunnelimuseo oli varsin mielenkiintoinen ja käymisen arvoinen. Plataniaksessakin on siis ainakin yksi historiallinen nähtävyys, jossa vierailla.

Jatkoimme matkaamme hulppeissa maisemissa Paleohoraan johtavaa tietä kohti Mesavliaa, josta rotko alkaa. Risteys on merkitty hyvin kyltillä. Sääkin alkoi suosia meitä sillä Plataniaksessa alkanut pikku sade loppui sopivasti jossain matkan varrella.

deliana_005

Alkajaisiksi Minna veti meille kunnon lämmittelyjumpan ja sitten lähdimme kukin omaan tahtiimme kävelemään. Hieman puolivälin jälkeen rotkossa on mukava levähdyspaikka eväiden syöntiin pienen kirkon pihalla, jossa on nähtävissä myös vanhan myllyn rauniot muistona menneiltä ajoilta. Vuohet seurasivat pitkin matkaa uteliaina meidän touhujamme. Rotkon pituus on noin 5 km ja päättyy lähelle Delianan kylää. Rotko on helppo kaikenikäisille, koska sen pohjalla kulkee nelivetoautolla ajettava soratie. Eräs meistä joutui taannoin ajamaan sen kylläkin pienellä henkilöautolla, oikotienä… Kävelyyn meiltä meni noin parisen tuntia.

Osa porukasta käveli vielä lisäksi rotkon lopusta noin 1,5 km Delianan kylään asti. Muutamat huomasivat sivutiellä kauniin 1400-luvulta olevan bysantin aikaisen kirkon, joka on pyhitetty Agios Ioannikselle. Kannattaa poiketa, sillä itse kirkko on kaunis ja sisällä on melko hyvin säilyneitä seinämaalauksia.

Kävelyn päätteeksi meille oli katettu pöytä taverna Farangissa. Ruoka ja juoma oli maittavaa ja upposi nälkäisiin suihin. Pöydässä oli iloinen puheensorina koko ajan eikä se laantunut edes paluumatkalla bussissa, jossa saimme nauttia jopa lauluesityksistäkin. Liekö osuutta tavernan erikoisuudella, itsetehdyllä mintturakilla… Ajessamme Astrikan kylän läpi saimme siitä kattavan infon.

deliana_010

Auringonlaskun jälkeen saatoimme ihailla bussin ikkunoista valtavaa täysikuuta, sillä seuraavana päivänä oli harvinaisen superkuun aika.

Kiitokset kaikille mukana olijoille! Uutta retkeä odotellessa…

Kirjoittajat: Päivi A. ja Maarit

Kuvat: Päivi A.