Ensimmäinen kelluntakilpailu Nea Horassa

Tätä meidän menoa ei ainakaan meidän järki hidasta ja rajana on vain taivas – välillä meri. Eli perjantaina 26.6.2020 pidimme kelluntakilpailut Nea Horan rannalla. Kuvittelimme, että se on vain meidän oma juttumme, mutta kun mukana oli myös kreikkalainen ja englantilainen, niin siitä kehkeytyikin kansainvälinen tapahtuma.

Itse kisaan osallistui vaan kaksi, eli puheenjohtaja Minna ja ansioitunut jäsenemme Leena. Tuomaristo sen sijaan oli runsaslukuinen ja moni muukin olisi halunnut siihen, mutta päätimme rajoittaa määrän neljään. Eli tuomareita olivat:Anu, Kirsi, Marianne ja Päkä. Kilpailun valvojana ja pisteiden laskijana toimi Vesku.

Alussa esiteltiin palkinnot ja kilpailijat esittelivät asu- sekä tarvike kokonaisuuksiaan. ”En kiireeltäni ehtinyt keskittyä pukeutumiseen, tiedän että se tulee maksamaan minulle pisteissä, mutta luotan tyyliini kellua.”, totesi Minna kisan alussa. Leenan upeat verkkosukkahousut sopivat hyvin hänen nuorekkaan seksikkääseen tyyliinsä, mistä hän saikin runsaasti pisteitä.

Sitten ei muuta kuin rohkeasti mereen.

Tässä vaiheessa vielä naurattaa.

• 

  Kreikkalainen tyttökin tuli katsomaan mitä nuo touhuaa.

Minna suorittaa melkein täydellisen takaflipin. Etuflippi on vaativampi, mutta katsojille huomattavasti hauskempi. Leena tekee taitavan kylkikäännöksen sivuttaiskellunnassa,

• 

  Maalissa.

Sitten alkoi ankara pisteiden laskenta. Pisteitä saatiin taiteellisuudesta kellua, sekä asu- ja tarvikekokonaisuuksista.

• 

  Tuomaristo oli tiukkailmeinen. Vastuu painaa.

• 

  Miehet ottivat rennosti. Englantilainen Roy, kreikkalainen Nektarios ja suomalainen Vesku.

• 

  Voittajan on helppo näyttää kieltä. Onneksi tuomari tuli lohduttamaan hävinnyttä. Sniff.

Ensimmäisen kelluntakilpailun voitti siis Leena pistein 31-26. Hyviä ryystämisiä toivotamme hänelle. Häviäjälle sanomme vaan, että parempi tuuri seuraavalla kerralla.

• 

  Lopussa päädyttiin syömään. Liikunta lisää ruokahalua.

Minna on pyytänyt jo Leenalta revanssia. Milloin seuraava kisa pidetään ja kuka sen voittaa, Leena, Minna vai joku outsider, jääpi nähtäväksi.

Kuvat: Anu Leenan kameralla

Teksti: Minna Pirilä

Koivun tuoksua vai koiran pieruja?

Ei ehkä kumpaakaan meille Hanian suomalaiset ry:n juhannusillalliselle osallistuneille. Perinteiset kinkerit Hot Shotissa eivät tänä vuonna sattuneesta syystä onnistuneet eli siirsimme illanvieton isolle kirkolle Hanian keskustaan, itse asiassa ihan oikean, isohkon kirkon kupeeseen. Pittoreskin Idrogogeion-tavernan sisäpihalle kokoontui iloinen joukko suomalaisia ja voi kuinka mukavaa oli pitkästä aikaa tavata kasvokkain. Juttua riitti niin lennoista, lapsista, eläimistä, etätöistä, matkasuunnitelmista kuin Googlen seikkaperäisistä käännöksistä suomesta latvian kielelle.

Juhannus toi hymyn huulille

Hanian suomalaiset ry:n varapuheenjohtaja Marianne toivotti meidät tervetulleiksi juhannusillalliselle.

Ja se koiran pieru? No, se tarina selviää puheenjohtajamme Minnan puheesta.

Jutta lausuu Eino Leinoa. Ei kun…lukee Minnan terveisiä.

Puheenjohtajan terveiset

Allekirjoittanut poistui paikalta ennen jatkotoimenpiteitä eli jääköön ne tällä kertaa raportoimatta…! Nähtävästi tie vei ainakin reippaimmat jäsenemme rockin äärelle.

Kuvat: Leena Toivola ja tavernan tarjoilija

Näin hiljaa, hiljaa hiivitään

Kasper ja Jesper ja Joonatan, vai Jutta, Eija ja Marianne?

Perjantaina oli hallituksen kokous. Eristyksen aikana olemme pitäneet kokouksia ja palavereita etänä, messengerin videopuheluiden kautta. Homma on mielestäni toiminut ja se mitä on voitu tehdä, on tehty.

Mutta nyt eilen päätimme sääntöjen höllennettyä kokoontua ihan oikeaan tapaamiseen. Kokous paikkana oli Studio Oxo Nou Haniassa Tampakarian rannalla.

Siellä oli maisemavessa. Liian avonainen meille kylläkin.

Oli oudon jännittävää, mutta todella ihanaa nähdä hallituslaisia ihan luonnossa. Kokous sujui lutvakkaasti. Asioita käsiteltiin ja eri mahdollisuuksista keskusteltiin. Yhdistysläisten päänmenoksi kehitimme monta (mielestämme) kivaa tapahtumaa. Niistä lisää tietoa jäsenkirjeessä, mutta näin vinkkinä: kelluntakilpailua, murhajuttuja ja tietenkin juhannuksen viettoa.

Ilmat vaan ovat olleet täällä hiukan oikukkaita. Toukokuussa oli yllättäen elokuun lämpötilat melkein viikon ajan. Sateitakin on välillä ropsahdellut. Eilinen ei ollut poikkeus, kuten kuvasta voi nähdä, oudosti tummat pilvet tulivat lännestä. Meitä se ei haitannut, olimme saaneet työmme tehtyä.

Terveisin Minna